Sarja on valettu vaaleanharmaaseen Airfixin normaalia muovilaatua kovempaan muoviin paneeliurien ollessa ohutta ja tarkkaa uppoviivaa. Paikoin ehkä liiankin hentoa sillä joissain paikoissa on kaiverrattava uudelleen kadonneita detaljeja. Mallin voi halutessaan rakentaa laipat ala-asennossa ja lentojarrut auki. Näiden alueiden detaljointi on erinomaista ja runsasta kuten myös pyöräkuilujenkin. Halutessaan ohjaamon kuomun voi jättää auki. Sarja sisältää myös usein käytetyt lisäpolttoainesäiliöt siipien alle. Ohjaajan istuin on huono ja se kannattaa vaihtaa tarvikeosaan.

Rakennettavaa koneyksilöä valittaessa on huomattava, että suomalaisissa VA-1...VA-3 koneissa oli maahan tullessaan kolmipuolaiset varhaiset vanteet. VA-4...VA-6 olivat varustettu myöhäisemmällä vannetyypillä jotka eivät sisälly tähän sarjaan. Koneissa käytettyjä renkaita oli kolmella erilaisella pintakuvioinnilla. Suomessa oli käytössä kahta erilaista "nappulakuvoitua" rengasmallia ja yhdet urakuvioidut renkaat. Kaikista löytyy resiinisarjat. Valitsin malliini Reskitin Vampire type 1 wheel set pyörät (RS48-0249) joissa renkaat ovat "diamond pattern" mallia. Eräässä lähdemateriaalini kuvassa sellaiset olivat käytössä VA-1 koneessa Utissa 1954 talvella. Toinen rengasmalli oli "block tread" jollaiset löytyvät AIMS:ltä (AIM-48P049). Urakuvioidut renkaat myöhäisemmällä vannetyypillä löytyvät taas Reskitiltä (RS48-0250).

Suomalaisissa koneissa oli maahan tullessaan siivenkärkien alapuolella kaksi antennia, joista oikeanpuoleinen tulee sarjan mukana. Vasemman siivenkärjen alle tuleva ohut piiska-antenni (IFF antenni?) ei sisälly sarjaan joten sellaisen joutuu tekemään itse. Em. antenni poistettiin suomikoneista tarpeettomana myöhemmin. Lisäksi koneisiin asennettiin myöhemmin radiokompassit jolloin niiden nokan päälle ilmestyi hyvin näkyvä plexikate.

Sarja sisältää siirtokuvat ja maalausohjeet kolmelle koneyksilölle.

- No. 601 Squadron, Royal Auxiliary Air Force, Royal Air Force North Weald, Essex, England, 1952
- No. 442 "City of Vancouver" Auxiliary Fighter Squadron, Royal Canadian Air Force Station Vancouver, Canada, 1949
- P42408/AE-B, Gardermoen Museum, Oslo, Norway, 2019

Rakentaminen

Aloitin mallini rakentamisen oikaisemalla alapuolen oikean siiven joka oli pahasti taipunut alaspäin rungon ja siiven liitoskohdasta. Sain sen oikaistua hiustenkuivaajalla lämmittämällä ja taivuttamalla käsin suoraksi.
Airfix on jättänyt tykkien suuaukot umpinaisiksi kuten myös koneen pohjassa olevat hylsynpoistoaukot. Porasin tykkien suuaukot auki ja tein tykit ohuesta alumiiniputkesta ja styreenitangosta. Avasin myös koneen pohjaan hylsynpoistoaukot.

Poikkesin hieman rakennusohjeen järjestyksestä ja asensin ohjaamon lattiaosan, takaseinän ja nokkapyörän kotelon ensimmäiseksi. Tämän jälkeen lisäsin volfram painoja yhteensä n. 33 g (kahta kokoa) nokkakartioon, ohjaamon lattian alle sekä ohjaamon takaseinän taakse mallin pyrstölle keikahtamisen estämiseksi. Seuraavaksi olivatkin vuorossa moottorin ilmanottokanavat ja suihkuputki joista pitää poistaa sisäpuolella näkyvät saumat. Suihkuputkesta se onnistuu helposti, mutta ilmanottokanavien mutkaisista muodoista johtuen niiden saumat ovat vaikeasti hiottavissa. Useiden kittaus-, hionta- ja maalauskertojen jälkeen saumat lopulta katosivat ja sain putkien sisäpinnat maalattua ja kiinnitettyä ne rakennusohjeen mukaisesti paikoilleen.

Seuraavaksi siirryin ohjaamoon joka sisältää vähimmäismäärän osia. Tärkeimmät kuitenkin löytyvät eli mittaritaulu, istuin, ohjaussauva, radiolaite, tähtäin ja vasemmassa seinässä oleva trimmi/kaasuvipu järjestelmä. Lisäsin ohjaamoon johdotusta ja pari putkea venytetystä valurangasta ja vaihdoin sarjan huonon istuimen
VK-Modelsin resiinivalu osaan.

Istuinvyöt ja joitakin pikkuosia ohjaamon paranteluun sain Kuivalaisen KPE48015 PE-arkilta. Kuivalaisen PE-mittaritaulua en käyttänyt sillä se on suunniteltu Trumpeterin sarjaan. Käytin mallissani sarjan omaa mittaritaulua ja mittaritaulusiirtokuvia. Mittaritaulun keskipaneelia on hiottava hieman kapeammaksi ja sivupaneelien sisäreunoista on poistettava hieman materiaalia että keskipaneelin saa sopimaan paikoilleen. Keskipaneelin sovite on huono ja osan asennus tarkasti sivupaneelien väliin vaatiikin tarkkuutta.

Ohjaamon valmistuttua peruskokoonpano oli nopeasti tehty osien sopiessa pääsääntöisesti hyvin paikoilleen. Nokkakartion oikean puolen alaosaan jäi pykälä joka vaati kittausta ja hiontaa.

Valokuviin verrattaessa sarjasta löytyy paneeliuria joita ei kuuluisi olla ja joitakin paneeliuria taas puuttuu. Näkyvimmät poistettavat urat ovat siipien alapinnoilla sekä ohjaamon molemmilla sivuilla. Näiden lisäksi ilmanottoaukkojen ylä- ja alapuoliset urat oli kitattu näkymättömiin. Rungon ja siiven liitoskohdassa takarungon alapuolella on myös umpeen kitattavia paneeliuria (kts. työvaihekuvat).

Koneen pohjassa on kaksi huohotinputken muotosuojusta jotka on poistettava ja korvattava ohuilla messinkiputkilla. Siiven alapuolelta puuttuu neljä huoltoluukkua jotka tein paperista ja liimasin paikoilleen CA liimalla (kts. työvaihekuva).

Siiven kärkikappaleet (osat 15 ja 16) ovat liian kapeat. Korjaus onnistuu parhaiten liimaamalla ohut muovikaistale siivenkärjen ja kärkikappaleen väliin ja muotoilemalla kärkikappale hiomalla oikeaan muotoonsa. Purjehdusvalot (osat 7 ja 8) ovat liian suuret ja vaativat muotoilua sopiakseen paikoilleen. En käyttänyt mallissani sarjan osia vaan tein purjehdusvalot kirkkaasta valurangasta (kts. työvaihekuvat).

Sarja sisältää kahdet laskutelineet joista toiset ovat myöhemmälle FB.5 versiolle jossa otettiin käyttöön pitemmät telinevarret ulkopuolisen kuorman aiheuttaman painon lisääntymisen takia. Laskutelineet ovat keskenään samanlaiset vain sillä erolla että FB.5:n telinevarret ovat n. 1,5 mm pitemmät kuin F.3:n. Koesovitin FB.5:n laskutelineitä malliini ja ne näyttivät liian pitkiltä. Ne kuvaavatkin lähinnä ilmassa olevaa konetta jonka joustintuet ovat ilman kuormaa ja täysin ala-asennossa. Käytinkin mallissani lyhyempiä laskutelineitä (osat 29 ja 30) jotka kuvaavat mielestäni paremmin maassa olevaa konetta. Rakennusohjeessa osien C9 ja C10 numerointi on vaihtunut.

Nokkatelineen kiinnitykseen ja koesovituksiin kannattaa varata aikaa. Telinekokonaisuus kootaan kolmesta osasta, jotka yhdessä muodostavat nokkatelineen ja johon sisältyy myös pyöräkuilun luukku. Referenssikuvia kannattaa käyttää apuna tässä rakennusvaiheessa. Huomata kannattaa myös että nokkapyörän teline on pystysuora toisin kuin laskuteline joka ei ole pystysuora.

Suomalaisten D.H. 100 Vampire FB Mk.52 koneiden taakse liukuvan kuomun etureunassa ja alareunan takaosassa ei ollut metallisia kehyksiä. Kuomun takaosan alareuna oli plexiä alareunan metallikehyksen ja takakartion välisellä alueella. Myös kuomun etureuna oli plexiä. Asia selviää parhaiten työvaihekuvasta tai referenssivalokuvasta Finna.fi sivustolla. Eli suomalaissa koneissa em. kohdat kuomussa jätetään maalaamatta. Jos mallin rakentaa kuomu auki asennossa kannattaa huomata, että tuulilasin takareunassa oli hyvin näkyvä metallinen kehys jonka ulkopinnassa oli musta kumitiiviste. Kehys puuttuu sarjasta ja tein sen malliini liimaamalla tuulilasin takareunaan ohutta stryreenirimaa (kts. työvaihekuvat).

Tuulilasin etureunan ja rungon väliin jää sauma jollaista ei oikeassa koneessa ollut. Kittasin sauman umpeen ja hioin tasaiseksi. Tuulilasin alle asennettavaa tähtäintä kannattaa testisovitella paikoilleen ennen tuulilasin lopullista liimausta sillä vaarana on, että tuulilasi jää tähtäimen kannattelemaksi eikä mahdu paikoilleen.

Korjaukset ja muutokset jotka toteutin mallissani (työvaihekuvat löytyvät alempaa)

- Laskutelineet vaihdettu lyhyempiin (sarjan osat 29 ja 30)
- Tykkien suuaukot porattu auki ja lisätty tykit
- Hylsynpoistoaukot avattu pohjaan
- Siiven kärkikappaleet ja purjehdusvalot uusittu
- Neljä huoltoluukkua lisätty siipien alapintoihin
- Tuulilasin takareunaan lisätty "kehys"
- Vääriä paneeliuria poistettu ja puuttuvia lisätty
- Piiska-antenni lisätty vasemman siivenkärjen alle
- Pitot-putki vaihdettu metalliseen

Mallissa käytetyt lisäosat

Reskit	Vampire type 1 wheel set (RS48-0249)
VK-Models	Istuin
Kuivalainen	Vampire FB 5 PE mittaritaulu, vyöt ja osia ohjaamoon (KPE 48015)

Maalaus ja siirtokuvat

Päätin rakentaa mallistani VA-1:n Porissa kesällä 1953. Koneesta löytyy hyvä valokuva Finna.fi sivustolla. VA-1:n elinkaari jäi lyhyeksi sillä kone tuhoutui 3. joulukuuta 1955 Porissa. Matalalla tehdyssä kaartotaisteluharjoituksessa ylikersantti Juha-Visa Artolan ohjaama kone joutui toisen Vampiren jättöpyörteestä syöksykierteeseen ja tuhoutui maahansyöksyssä ohjaajan saadessa surmansa.

VA-1:ssä oli kesällä 1953 kolmipuolaiset vanteet ja nappula-kuvioidut renkaat. Kansallisuustunnusten kokardit olivat ilman mustia reunoja ja konekohtainen "musta 1" oli juuri maalattu koneen nokkaan ja nokkapyörän luukkuun. Ohjemerkinnät olivat englannin kieliset eikä koneeseen ollut vielä asennettu radiokompassia ja sen nokan päällä näkyvää plexikatetta.

Malli on pohjamaalattu A-Standin (A.MIG-2350) harmaalla pohjamaalilla jonka jälkeen se on hiottu. Seuraavaksi on ruiskutettu Alcladin kiiltävä musta, joka on hiottu Mr Hobbyn hiontakankaalla n:o 8000. Malli on maalattu Alcladin High Speed Silverillä ja suojalakattu A-Standin (A.MIG-2503) Aqua Gloss Clearilla ennen siirtokuvien asennusta ja asennuksen jälkeen. Lopuksi koko malli on lakattu Tamiyan X-35:llä eli Semi Gloss Clearilla. Kuomun maskeerausta varten hankin Eduardin maskit (Vampire F.3 TFace masking set for AIRFIX EX835) jotka sisältävät maskiteipit myös kuomun sisäpuolelle.

Mallin siirtokuvat on koostettu eri valmistajien arkeilta. Kokardit ovat Pienoismallimarketin teettämältä uudelta kokardiarkilta (Design by BellTech 2023). Ne ovat laadukkaat ja kiiltäväpintaiset. Arkilta löytyy kokardeja viidessä eri mittakaavassa mustalla reunuksella ja ilman. Konekohtaiset tunnukset ovat Galdecalsin 48-001 - Finnish Air Force - Part 1 arkilta. Englanninkieliset ohjetekstit ja pikkumerkinnät ovat sarjan omalta arkilta. Siiven takareunassa rungon lähellä oleva kävelykieltoalueen maalaus on väärän mallinen. Leikkelin sarjan siirtokuvista punaiset reunat irti ja koostin niistä oikean malliset merkinnät valokuvaa apuna käyttäen. Kävelykieltoalueen sisällä oleva tektsi kuuluu olla "Keep Off".

Siirtokuva-arkin ohjemerkinnät eivät aivan vastanneet suomalaiskoneissa olleita. Joitakin ohjemerkintöjä myös puuttui arkilta. Osa ohjeteksteistä oli erilaisia kuin valokuvissa nähtävät merkinnät ja sijaitsivat eri paikoissa. Jouduinkin käyttämään saksia, mielikuvitusta ja hyviä valokuvia koostaessani tuloasun koneissa näkyviä englannin kielisiä ohjemerkintöjä. Lopputuloksesta ei tullut täydellistä mutta parempi kuin suoraan sarjan ohjeilla tehtynä.

Mallissa käytetyt maalit

FS numeroista jätetty kiiltoastetta ilmaiseva ensimmäinen numero pois. Lyhenteet X=XtraColor, LC=LifeColor, HU=Humbrol, R=Revell, WEM=White Ensign Models, MrH=Mr Hobby Aqueous, Tam=Tamiya, ALC=Alclad. (Suluissa vaihtoehtoisia maaleja).

High speed silver	FS - xxxx	ALC-125	Kaikki ulkopinnat, laskutelineet ja -kuilut, laippojen sisäpinnat
Matta musta	FS - xxxx	R6	Ohjaamo
Matta musta	FS - xxxx	R8	Mittaritaulu
Jet Exhaust	FS - xxxx	ALC-113	Suihkuputki
Rengas musta	FS - xxxx	MrH 77, (R9)	Renkaat
Pohjamaali /Harmaa	FS - xxxx	A.MIG-2350	Ulkopinnat
Pohjamaali /Gloss Black	FS - xxxx	ALC 305	Ulkopinnat
Lakka /Klear Kote Gloss	FS - xxxx	ALC 310-60	Ulkopinnat

Yhteenveto

Airfix on onnistunut viimein siinä missä muut valmistajat ovat jääneet puolitiehen eli tekemään mitta- ja muototarkan mallin D.H. 100 Vampiresta. Sarja on valettu Airfixille poikkeuksellisesti kovaan vaaleanharmaaseen muoviin. Omassa kappaleessani alapuolen oikea siipi oli taipunut alaspäin mutta sain sen oikaistua lämmittämällä ja käsin taivuttamalla. Sarja sisältää ylimääräisiä paneeliuria jotka voi poistaa sekä muutaman puuttuvan kaivertaa lisää jos haluaa parantaa mallinsa tarkkuutta. Tykkien suuaukot voi halutessaan porata auki ja tehdä tykit itse. Pohjassa olevat hylsynpoistoaukot kannattaa myös avata. Sarja oli helppo rakentaa ja osien yhteensopivuus on hyvä. Sarja sisältää erilliset siivekkeet, korkeusperäsimen, laskeutumislaipat ja lentojarrut joilla malliin saa helposti lisää näyttävyyttä.
HUOM! Nokkaosaan on lisättävä painoa että kone pysyy oikessa asennossa, ohjeissa puhutaan 17 grammasta mutta itse laitoin n. 33 grammaa.

pidä hiiriosoitinta pikkukuvan päällä hetki ennen klikkaamista !

Historia
(lähde: Wikipedia)

De Havilland Vampire oli brittiläinen yksimoottorinen suihkuhävittäjä, josta tuli toinen Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) käyttöön ottama suihkulentokone. Vampiren koelennot alkoivat toisen maailmansodan aikana, mutta tyyppi ei ehtinyt taistelukäyttöön. RAF käytti koneita hävittäjinä vuodesta 1946 vuoteen 1955 asti ja koulukoneena vuoteen 1966 asti. Koneita valmistettiin 3 268 kappaletta. Suuri osa koneista oli muiden maiden ilmavoimien käytössä, neljännes koneista valmistettiin lisenssillä muualla kuin Englannissa.

Vampiren suunnittelu alkoi kokeellisena hankkeena toisin kuin Gloster Meteorin, jonka tavoite oli alun perin hävittäjäkone toiseen maailmansotaan vastineeksi Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjälle. Vampiren ensimmäinen spesifikaatio oli E6/41 vuonna 1941. Koneen suunnittelu alkoi DH-100-numerolla vuoden 1942 puolivälissä eli kaksi vuotta Gloster Meteorin suunnittelun alun jälkeen. Koneen runko oli valmistettu kahdesta koivuvanerikerroksesta, joiden välissä oli balsatäyte. Painon säästämiseksi runkorakenteeksi valittiin kaksoispuomirunko, rakenteellinen yksinkertaisuus oli syynä siihen, että koneen siipi oli suora.

Koelentäjä Geoffrey de Havilland lensi ensimmäisellä prototyypillä LZ548/G 30. syyskuuta 1943 Hatfieldissä eli vain kuusi kuukautta Meteorin koelentojen jälkeen. Tuotantoon versio Mark I ehti huhtikuussa 1945. Useimmat koneet rakennettiin English Electric Aircraft-tehtaalla, koska De Havillandin oma tehdas oli vielä sotatuotannon takia ylikuormitettu.

Vampire saavutti aikanaan monia ennätyksiä. Se oli muun muassa RAF:n ensimmäinen kone, joka ylitti 500 mph nopeuden. Se oli myös ensimmäinen lentotukialukselta noussut ja laskeutunut suihkukone. Modifioitu RAF:in Vampire teki 3. joulukuuta 1945 laskun HMS Ocean -lentotukialukselle. Vuonna 1948 John Cunningham saavutti koneella silloisen korkeusennätyksen, 59 446 jalkaa (18 119 m).

Tyypin ensimmäinen moottori oli Halford H1 (myöhemmin nimellä Goblin), joka tuotti 2 100 lb. (948 kp eli 9,3 kN) työntövoiman. Frank Halfordin suunnittelemaa moottoria de Havilland valmisti itse. Myöhemmät MkI-versiot käyttivät Goblin 2- ja Mk3 versio Goblin III-moottoreita. Ensimmäiset tuotantokoneet lensivät lokakuussa 1948 ja viimeiset toimitettiin kesäkuussa 1949.

Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäiseksi suihkukonemalliksi tuli Vampiren tukialusversio F20. Sea Vampiren moottorin tehottomuus teki kuitenkin lentotukialusnousuista vaikeita, joten koneet palvelivat pääasiassa T22-koulutuskoneina 1950-luvulle. Laivaston käyttämä de Havilland Venom -pommikone oli kehitelmä Vampiresta.

Konetta myytiin ainakin seuraaviin maihin: Australia, Kanada, Suomi, Ranska, Intia, Uusi-Seelanti, Norja, Ruotsi, Sveitsi. Lisäksi käytettyjä yksilöitä myytiin edelleen maihin, jotka eivät olleet ostaneet niitä suoraan, esimerkiksi ruotsalaisia Vampire-koneita myytiin Etelä-Amerikkaan. Vampirea rakennettiin lähes 4 400 (?) kappaletta, joista neljäsosa lisenssillä ostajamaissa. Vampiren tullessa Suomeen 1953 niitä oli käytössä 17 maassa. Ruotsin ilmavoimilla oli vuosina 1946–1968 käytössä kaikkiaan 380 Vampire-hävittäjää ja 57 kaksipaikkaista Vampirea. Viimeisin käyttäjä oli Sveitsi, jossa tyyppi oli koulutuskäytössä vielä 1990-luvulla.

Vampiret Suomessa

Suomen ilmavoimat siirtyi suihkukonekauteen 22. tammikuuta 1953, jolloin ensimmäiset kolme D.H.100 Vampire Mk.52 -suihkuhävittäjää laskeutuivat de Havilland -tehtaan koelentäjä George Thorntonin johtamina Porin lentokentälle. Kesällä 1953 saapui kolme "Vamppia", mikä oli koneen lempinimi ilmavoimissa. Koneiden tunnukset olivat VA-1...VA-6.

Suihkulentokoulutus tehostui vuonna 1955, kun Ilmavoimat sai yhdeksän kaksipaikkaista D.H. 115 Vampire Trainer T.Mk.55 -konetta. Koneiden tunnukset olivat VT-1...VT-9. Vampire Trainer oli ensimmäinen Suomessa käytetty lentokone, jossa oli heittoistuin. Viimeisen lennon Suomen ilmavoimissa Vampire Trainerillä (VT-8) teki eversti Aimo Huhtala Luonetjärvellä 15. heinäkuuta 1965.

Ensiksi Vampireilla lensi 2. lennosto (vuodesta 1957 Satakunnan lennosto) Porissa. 1950-luvun lopulla koneet siirrettiin 1. eli Hämeen lennostolle Tikkakoskelle. 3. Lennoston (vuodesta 1957 Karjalan Lennoston), päätukikohtana oli 1950-luvulla sorakiitoteinen Utti, jolloin suihkukoneet pystyivät operoimaan siellä vain talvella. Vampire-hävittäjät palvelivat Suomen ilmavoimissa vuoteen 1965.

De Havilland D.H.100 Vampire Mk.52 tekniset tiedot (lähde: Suomen Ilmavoimien lentokoneet 5 Vampire)