Malli on rakennettu Hobbycraftin sarjasta, joka on yleisilmeeltään melko hyvä, vain muutama pienehkö muotovirhe kaipaa korjausta. Rungon etuosan yläpuoli on muotoiltava uusiksi, yläpintaa on nostettava ohjaamoon päin mentäessä, ja sivuille on muotoiltava terävähkö taitos. Siivenkärkien muodoissa on myös korjaamista. Kärki on muodoltaan ylhäältä katsottaessa liian pyöreä. Edestä päin katsottaessa kärkien tulee olla yläpinnoiltaan suorat alapintojen kaartuessa ylöspäin.

Ohjaajan istuimen vaihdoin Eduardin metalliosaan, muut ohjaamon osat olivat riittävän hyviä sellaisenaan. Sarjan kuomu on valettu melko paksuksi, ja sovitteet eivät oikein istuneet, joten vaihdoin sen Falconin valmistamaan. Siitäkin vain valitettavasti puuttui ohjaamon taakse tulevat pitkulaiset "runkoikkunat", joten ne oli tehtävä itse. (Niiden tulisi olla hiukan kaarevat, kuten koneen runkokin, mutta itse tyydyin tekemiini suoriin ikkunoihin). Näiden "peruskorjausten" lisäksi mallia voi parannella lisäilemällä siihen puuttuvia yksityiskohtia ja korjailemalla tai uusimalla erinäisiä pikkuosia. Sarjasta voi rakentaa myös Suomessa käytössä olleen Cyclone-moottorisen version, sillä siinä on mukana molemmat moottorivaihtoehdot.

Maaleina käytin Xtra-Colorin Suomen Ilmavoimien sävyjä, keltainen oli Humbrolin 69. Siirtokuvat ovat InScale72:n Curtiss arkilta, lisättynä kansallisuustunnusten alle tulevilla valkoisilla pohjilla, jotka tein ylimaalaamalla hankkimani toisen arkin tunnukset valkoisella maalilla. Toimenpide oli välttämätön läpikuultamisen estämiseksi.

Historiaa

Koneen prototyyppi syntyi hävittäjäsuunnittelukilpailun tuloksena USA:ssa vuonna 1935, suunnittelijana Don Berlin. Sarjatuotantokoneiden tyyppimerkinnäksi tuli P-36A. Koneet tulivat palveluskäyttöön USA:ssa vuonna 1936. Koneen vientimalli sai tyyppitunnuksen Hawk 75A, Ranskan ollessa ensimmäinen ja suurin tilaajamaa. Konetta vietiin myös Norjaan, Kiinaan, Hollannin Itä-Intiaan ja Persiaan. Englanti hankki Ranskaan toimittamatta jääneet 200 konetta käyttöönsä. Curtiss P-36 ja Hawk 75 sarjan koneita valmistettiin kaikkiaan 1021 kpl.

Suomi osti keväällä 1941 Saksasta lentokalustoa, jonka saksalaiset olivat saaneet sotasaaliiksi Ranskasta ja Norjasta, kauppaan kuului mm. 29 Curtiss Hawk hävittäjää. Vuonna 1943 ostettiin Saksasta vielä lisää 15 konetta, joten tyypin kokonaismäärä Suomen ilmavoimissa on ollut 44 konetta. Koneet palvelivat aluksi Täydennyslentolaivueissa 12 ja 14, mutta ne joutuivat luovuttamaan koneensa 14.7.1941 Lentolaivue 32:lle, joka toimi aluksi Utissa ja Lappeenrannassa, tehtävänään kenttäarmeijan suojaus itäisellä Kannaksella.

Syyskuussa 1941 laivue siirtyi Suulajärvelle. Laivueesta määrättiin lokakuun lopussa kahdeksan koneinen osasto tukemaan Hangon motin taisteluja, osasto toimi Nummelan kentältä. Toukokuusta 1942 kesäkuuhun 1944 tukikohtana oli Nurmoilan kenttä Aunuksen kannaksella. Sodan jälkeen konetta käyttivät HLeLv 11 ja HLeLv 13 Porissa sekä Ilmasotakoulu. Tyyppiä pidettiin Suomenkin rintamalla jo 1941/ -42 vanhentuneena ja 100-150 km/h liian hitaana. Sen plussapuolia oli ketteryys ja ohjausominaisuudet sekä koneen vankka rakenne.

Curtiss Hawkeilla eli "Sussuilla" saavutettiin Suomen ilmavoimissa 190 virallista ilmavoittoa ja konetyyppi saavuttikin täällä suurimmat menestyksensä. Eniten ilmavoittoja Curtiss P-75 koneilla saavuttivat ltn. K. Tervo ( 15 3/4 ), vänr. K. Karhila ( 13 1/4 ) ja ltm. E Koskinen ( 11 1/3 ). Mallin esittämä kone CU-551 toimi heinäkuussa 1943 Nurmoilan kentältä. Koneella saavutettiin LeLv32:ssa 10 1/3 ilmavoittoa, joista lentomestari Eino Koskisen osuus oli 3 1/2 ilmavoittoa.

Curtiss Hawk P-75 A-2 tekniset tiedot