Jari Juvonen'S Home Page / Flyingplastic.net
Malliarvostelu
Tamiya 1/48 Messerschmitt Me 262 A-1a (No 87)
Sarja
Tamiya on julkaissut kolme Me 262 sarjaa. Ensimmäisenä ilmestyi pommittaja versio Me 262 A2a, joka sisälsi vetovaunun (Kettenkrad) ja 2 henkilöhahmoa. Sen jälkeen oli vuorossa hävittäjäversio Me 262 A1a. Kolmas julkaisu oli Me 262 A1a, mutta tällä kertaa valettuna läpinäkyvään muoviin mahdollistaen koneen sisäosien esittelyn. Näitä kolmea sarjaa on pidetty parhaina Me 262 sarjoina heti niiden julkaisemisesta lähtien. Aiemmin julkaistut Monogramin ja DML/Dragonin sarjat eivät olleet huonoja, mutta eivät yllä Tamiyan tasolle, lisäksi ne ovat työläitä rakentaa. Viimeisin tulokas on Hobby Boss, jonka Me 262 sarjoja on yleisesti pidetty hyvinä, joskaan ei ihan Tamiyan veroisina. Tamiyan Me 262 on mitta- ja muototarkka, hyvin detaljoitu sekä helppo rakennettava. Valitettavasti kaikkia edellämainittuja sarjoja, mukaanlukien Tamiya, vaivaa yksi puute. Niistä kaikista puuttuu siiven etureunan solakot, jotka kuuluisivat olla auki asennossa koneen ollessa maassa. Tämän näkyvän ja työläästi korjattavan puutteen voi korjata after-market osilla, mutta olisi ollut mukavaa jos tämä olisi huomioitu sarjan valmistajan toimesta.
Mallissa on Tamiyan tapaan tehdyt syvät paneeliurat rungossa ja siivissä, mutta oikeissa Me 262 koneissa lähes kaikki saumat siivissä ja rungossa oli kitattu umpeen ja hiottu tasaiseksi ilmanvastuksen vähentämiseksi. Ainoastaan huoltoluukkujen ja irrotettavien paneelien saumoja ei kitattu. Nokkapyörällisten koneiden ongelmana on yleensä lisäpainon tarve koneen nokkaosaan. Tamiya on ratkaissut ongelman valmiiksi mallarin puolesta. Sarjaan sisältyy metallista valettu nokkapyörän kuilu, joka toimii samalla lisäpainona. Hieno idea.
Sarja sisältää siirtokuvat ja maalausohjeen neljälle eri koneyksilölle:
1. Major Rudolf Sinner "Vihreä 1", III/JG7, Brandenburg-Briest, maaliskuu 1945.
2. Oberstleutnant Heinz Bär "Punainen 13", III/EJG2, Lechfeld, maaliskuu 1945
3. Unteroffizier Johann-Karl Muller "Punainen S", JV44, Brandenburg-Briest, maaliskuu 1945
4. Oberfähnrich Hans-Guido Mutke "Valkoinen 3", 9. Staffel, III/JG7
Heinz Bärin koneen kahden harmaan maalauskaavioon pitää suhtautua varauksella. Ajankohta huomioiden on todennäköistä, että kone oli maalattu 81/82/76 sävyillä. Asiasta löytyy paljonkin keskustelua netistä.
Rakentaminen
Rakentamisen aloitin perinteisesti ohjaamosta, joka on melko hyvä sellaisenaan. Koska mittaritaulun tausta on avonainen ja näkyy hyvin valmiissa mallissa lisäsin mittaritaulun taakse johdotusta netistä löytyneen piirustuksen mukaisesti. Lisäsin vielä ohjaamon oikeaan reunaan punaisen kuomun pakkolaukaisuvivun ohuesta muoviliuskasta sekä ohjaajan selän taakse kaksi olkavöiden solkea, jotka kiinnittyvät istuimen yläreunaan. Pilottina käytin sarjan mukana tullutta lentäjää, jonka maalasin loppusodan aikaisiin lentovarusteisiin. Jos rakennat maassa olevan koneen kuomu avattuna, jolloin mittaritaulu ja ohjaamon sisustus on paremmin näkyvillä, photo-etsi mittaritaulu on suositeltava hankinta. Omassa mallissani käytin sarjan omaa mittaritaulua.
Ohjaamon valmistuttua kasasin rungon ja liimasin siiven puolikkaat yhteen. Koesovituksessa siiven tyvien ja rungon liitoskohtaan jäi hieman korko eroa. Lisäsin ohuet muoviliuskat siiven tyviin paksuntamaan siipiprofiilia, jolloin siipi/ runko liitos onnistui ilman näkyvää pykäkää. Liimattuani siivet kiinni runkoon huomasin koneen pohjassa siiven alapuolen ja rungon liitoskohdan saumassa painauman, jonka korjaus vaati kittiä ja hiontaa. Tällaisia ongelmia en uskonut löytyvän Tamiyan mallista. Kun moottorin sisälle tulevat osat oli maalattu kokosin moottorit ja liimasin ne paikoilleen siipiin. Pienen hiomisen ja urien uudelleen kaivertamisen jälkeen malli olikin valmis maalattavaksi.
Pieni ongelma syntyi sovittaessani kuomua paikoilleen. Koesovituksessa huomasin kirkkaiden osien olevan hieman kapeampia kuin ohjaamoaukon leveys, kuomun ulkopuolelle rungon sivuille jäi kapea tasainen alue jollaista ei siellä kuuluisi olla. Ongelma korjautui kun puristin kuomua alaspäin liimausvaiheessa, jolloin se hieman leviso alareunoistaan ja asettui oikein paikoilleen. Ohjaamon takana oleva pyöreä suunta-antenni on sarjan muoviosana hieman paksun oloinen. Yritin hioa sitä varovasti ohuemmaksi mutta huonolla menestyksellä ja rikoin sen lopullisesti. Teinkin uuden ja paremmin mittakaavassa olevan antennin oluttölkistä leikatusta alumiiniliuskasta.
Maalaus
Mallini kuvaa 11./JG 7 konetta "Keltainen 7" huhtikuussa 1945 Alt Lönnewitzissä. Koneen lentäjänä toimi Oberfeldwebel Heinz Arnold
. Kone on nykyään museoituna Smithsonian Institution, Washington, D.C USA. Museokone on restauroitu ja uudelleen maalattu. Restauroinnissa koneen alkuperäinen maalaus värirajoineen ja sävyineen pyrittiin säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä. Jostain syystä tämän koneyksilön maalauskaavio miellytti minua enemmän kuin Tamiyan tarjoamat vaihtoehdot.
Pohjamaalasin mallin RLM 66 mustanharmaalla. Alapinnat, rungon sivut ja sivuperäsin on maalattu RLM 76 vaalean sinisellä. Siipien yläpinnat ja runko on maalattu RLM 81 ruskean violetilla ja RLM 82 vaalean vihreällä. Kaikki em. maalit ovat Mr Hobbyn tuotteita. Mr Hobbyn akryylimaalit olivatkin minulle uusi tuttavuus, ja olin iloisesti yllättynyt maalien helposta maalattavuudesta ja hyvästä maalausjäljestä. Maali tasoittuu hyvin ruiskulla levitettäessä ja kuivuu nopeasti silkinkiiltoiseksi pinnaksi. Rungon alapuolella oleva "Morane" antenni on maalausohjeessa merkitty maalattavaksi alapinnan värillä, mutta ainakin Arnoldin koneessa se on ollut puunvärinen. Ennen siirtokuvien kiinnittämistä sivelin mallin pintaan Johnsonin kiiltävää muovivahaa ja samaa ainetta siirtokuvien päälle ennen AK:n washeja. Mattalakkana käytin Tamiyan mattalakkaa sävytettynä Mr Hobbyn maaleilla, alapuolella RLM 66:lla ja yläpuolella RLM 81:llä. Mattalakan kuivuttua hankasin vielä mallin pinnat pienellä villakankaan palalla.
Siirtokuvat
Siirtokuvina käytin Italerin Me 262 sarjan siirtokuvia. Arkilla on tunnukset Heinz Arnoldin lentämälle koneelle "Keltainen 7". Italerin siirtokuvien lisäksi käytin mallissani Tamiyan kansallisuustunnuksia sekä siipien alapinnoilla Eagle Calsin siirtokuvia. Eagle Calsin siirtoluvat osoittautuivat koviksi eivätkä reagoineet pehmentimeen, joten niiden käyttö rajoittuikin vain siipien alapintoihin.
Mallissa käytetyt maalit:
FS numeroista jätetty kiiltoastetta ilmaiseva ensimmäinen numero pois. Lyhenteet X=XtraColor, LC=LifeColor, HU=Humbrol, R=Revell, WEM=White Ensign Models, Mr Hobby=Mr Hobby Aqueous. (Suluissa vaihtoehtoisia maaleja).
| RLM66 Schwarzgrau | FS - | Mr Hobby H416 | Ohjaamo |
| RLM81 Braunviolett | FS - | Mr Hobby H421 | Suojamaalaus yläpuoli, ruskean violetti |
| RLM82 Hellgrun | FS - | Mr Hobby H422 | Suojamaalaus yläpuoli, vaalean vihreä |
| RLM76 Hellblau | FS - | Mr Hobby H417 | Suojamaalaus alapuoli, vaalean siniharmaa |
| ALC-101 Aluminium | FS - | Alclad 2 Lacquers | Moottorin etupuolen sisäosat |
| ALC-104 Pale Burnt Aluminium | FS - | Alclad 2 Lacquers | Turbiinin siivet |
| ALC-113 Jet Exhaust | FS - | Alclad 2 Lacquers | Moottorin "kuuman" puolen sisäosat |
Yhteenveto
Mitta- ja muototarkka malli yhdestä toisen maailmansodan ikonista. Helppo rakennettava, yleensä ottaen hyvä osien yhteensopivuus (katso teksti yllä), hyvät pintadetaljit uppoviivoineen (tosin oikeiden koneiden saumat oli kitattu ja hiottu) Miinuspuolelle menee puuttuvat siiven etureunan solakot, joita tosin löytyy after-market osina.
Kuvia eri työvaiheista
pidä hiiriosoitinta pikkukuvan päällä hetki ennen klikkaamista !
Lähde:
Aces of the Luftwaffe: Heinz Arnold
Käännös Jari Juvonen
Heinz Arnold oli saksalainen hävittäjä ässä, joka syntyi 12.2.1919 Flöha Chemnitzin lähellä. Hän liittyi 5.9.1939 Luftwaffeen kouluttautuakseen teknikoksi Taistelulentäjäkoulussa Tutowissa. Arnold aloitti lentokoulutuksensa 27. tammikuuta 1940 Lentokoulutusrykmentti 12:ssa. Hän siirtyi jatkokoulutukseen Hävittäjälentäjäkoulu 5:een Parndorfiin 11. joulukuuta 1940. Arnold aloitti hävittäjälentäjän uransa JG 5:ssä itärintamalla Jäämeren rannikolla. Hän saavutti 42 ilmavoittoa ennen siirtoaan hävittäjärykmentti JG 7:ään, jonka kalustona oli Me 262 suihkuhävittäjiä. Vuoden 1944 lopussa Oberfeldwebel Arnoldin yksikkönä oli 11./JG7. Kolmen viikon aikana maaliskuussa 1945, hän saavutti seitsemän ilmavoittoa, joista neljä nelimoottorisia pommikonetia.
Arnold menehtyi 17. huhtikuuta 1945 ilmataistelussa, todennäköisesti hänet ampuivat alas USAAF:n P-51 Mustang hävittäjät hänen ollessa suorittamassa maataistelurehtävää lähellä Großebersdorfia Thuringer Waldin alueella Saksassa. Heinz Arnoldilla on kaikkiaan 49 ilmavoittoa, joista 42 on saavutettu itärintamalla. Viisi hänen seitsemästä länsirintamalla saavuttamastaan ilmavoitosta on nelimoottorisia pommikoneita. Kaikki hänen länsirintaman ilmavoittonsa on saavutettu Me 262 suihkuhävittäjällä.
Me 262 "Keltainen 7" wk/nr 500491:
Lähde:
STORMBIRDS.COM: `Stormbird Rising` by Hugh Morgan
Käännös Jari Juvonen
Saksan antautumispäivänä 8.5.1945 Me 262A-1a valmistusnumero 500491, "Keltainen 7" hävittäjän takarunkoon oli maalattu seitsemän ilmavoitto merkintää. Kone oli ollut Ofw Heinz Arnoldin nimikkokoneena 11./JG 7:ssä Brandenburg-Briestissä. Arnold oli avannut Me 262:lla voittotilinsä 3.3.1945 Genthin lähellä kahdella tuhotulla koneella, P-47 ja B-17. Neljä päivää myöhemmin hän tuhosi P-51 Mustang hävittäjän Wittenbergin yllä. Arnold pudotti kaksi P-51 hävittäjää 18.3.1945 ja yhden B-17 pommittajan 19.3.1945. Jo kahden päivän päästä 21.3.1945 oli taas B-17 pommittajan vuoro tulla alasammutuksi Arnoldin toimesta. Hän pudotti jälleen kaksi B-17 pommittajaa 22.3.1945 ja 24.3.1945.
Wk/nr 500491 ei ollut lentokuntoinen Alt Loennewitzissä 16. tai 17.4.1945 kun Arnold otti varakoneena toimineen Me 262A-lb koneen tehtävälle jolta hän ei enää palannut. Ofw Heinz Arnold oli yksi harvoista ja tarkoin valituista lentäjistä, josta oli tullut ässä sekä suihkukoneella että mäntämoottorihävittäjällä lentäessään toisen maailmansodan aikana. Hän saavutti 42 ilmavoittoa JG 5:ssä Itärintamalla ennen kuin hänestä tuli suihkukoneässä seitsemällä, mahdollisesti yhdeksällä ilmavoitolla, jotka kaikki oli saatu Me 262A-1a wk/nr 500491 koneyksilöllä. Hän saavutti kaikki suihkuhävittäjä ilmavoittonsa hyvin lyhyen ajan sisällä ja on hyvin todennäköistä, että hänelle olisi myönnetty ritariristi ellei hän olisi menehtynyt.
Huhtikuun 18. päivänä 1945 wk/nr 500491 lennettiin Alt Loennewitzistä Saaziin, jossa siitä tuli Lt Mullerin kone, jolla hän lensi sodan loppuun asti. Muller lensi wk/nr 500491:n viimeisen lennon Luftwaffen palveluksessa 8.5.1945 lentäessään koneen Prague-Ruzynestä Lager Lechfeldin kentälle. Hän kertoi myöhemmin luovuttaneensa koneen Karl Bauerille, joka oli entinen Messerschmittin koekoneiden pääkoelentäjä, mutta joka työskenteli tässä vaiheessa USAAF:n palveluksessa valmentaen amerikkalisia lentäjiä lentämään uusia suihkukoneita. Lt Mullerin ja hänen koneensa wk/nr 500491:n antautumisen otti vastaan M/Sgt Eugene Freiburger.
Lager-Lechfeldissä koneelle varattiin nimi Watson's Whizzers 888, mutta nimettiin lopulta Dennisiksi Eugene Freiburgerin pojan mukaan. Kun Col Watsonin lentäjät saapuivat Lechfeldiin kone uudelleennimettiin Julieksi ja myöhemmin Ginny H:ksi. Lähdettyään Lechfeldistä wk/nr 500491 lennettiin Melun kautta Cherbourgiin, pilottina lennolla oli Lt James K Holt. Kone laivattiin hävittäjäalus HMS Reaperilla USA:han jossa se sijoitettiin yksikköön "Foreign Equipment No FE-III" USAAF:in koelentoja varten. Ensimmäinen sijoituspaikka oli Wright Fieldin lentokenttä elokuussa 1945. Syyskuussa 1945 kone siirrettiin Freeman Fieldin lentokentälle, josta sen matka jatkui heinäkuussa 1946 yksikköön No 803 Special Depot, Park Ridge, Illinois, jossa kone varastoitiin.
Vuoteen 1950 mennessä wk/nr 500491 oli siirretty museoitavaksi National Air and Space Museum's Silver Hill annex Marylandiin. Koneen restaurointi aloitettiin 1978 Paul E Garberin pajassa (Preservation Restoration and Storage Facility). Koneen nokkaosasta löydettiin pahoja korroosiovaurioita. Koneen restaurointiin käytettiin aikaa yli 6000 tuntia, nykyään kone on nähtävillä National Air and Space Museum, Washington DC.
Historiaa
Messerschmitt Me 262 oli maailman ensimmäinen operatiiviseen käyttöön tullut suihkuhävittäjä. Koneen kehittely aloitettiin jo 1938 ja ensimmäinen prototyyppi Me 262 V1 lensi ensilentonsa huhtikuussa 1941. V1 prototyypin moottorina oli koneen nokkaan asennettu Junkers Jumo 210 mäntämootori varustettuna perinteisellä potkurilla, koska koneeseen suunniteltu BMW 003 suihkumoottori ei ollut vielä käyttövalmis. BMW 003 moottorin ongelmien takia voimalaitteeksi vaihdettiin Junkersin valmistama Jumo 004 suihkumoottori. Jumo 004 moottorrilla varustetulla prototyypillä suoritettiin ensimmäinen lento heinäkuussa 1942. Koneen sarjatuotanto aloitettiin marraskuussa 1943. Koneiden tulo rintamalaivueiden käyttöön viivästyi kahdesta syystä. Hitler halusi käyttää konetta nopeana pommittajana ja kiistely koneen käyttötarkoituksesta viivästytti sen käyttöönottoa rintamalaivueissa. Virallinen lupa koneen käyttöön hävittäjänä myönnettiin vasta vuodenvaihteessa 1944-1945. Toinen ja merkittävämpi tyypin käyttöönottoa hidastanut tekijä oli moottoreiden luotettavuus- ja valmistusongelmat. Moottoreiden käyttöikä operatiivisessä käytössä vaihteli 10-25 tuntiin. Moottorituotanto ei missään vaiheessa vastannut tarvetta.
Tärkeimmät operatiiviset versiot olivat torjuntahävittäjä Me 262A-1a Schwalbe ja hävittäjäpommittaja Me 262A-2a Sturmvogel. Schwalbe hävittäjäversiosta rakennettiin useita alatyyppejä erilaisilla aseistuksilla. Kaikista ongelmista huolimatta 1433 konetta rakennettiin ja toimitettiin käyttöön toisen maailmansodan aikana. Koneet rakennettiin komponenteista, joita valmistettiin eri puolilla Saksaa sijaitsevissa tehtaissa vankityövoimalla. Vaikka Me 262 ei ollutkaan niin ketterä kuin mäntämoottoriset hävittäjät, se oli silti muilta ominaisuuksiltaan ylivoimainen kaikkiin toisen maailmansodan aikaisiin hävittäjiin verrattuna. Me 262 A-1a saavutti aikanaan uskomattoman nopeuden 870 km/h, joka oli lähes 200 km/h suurempi kuin P-51 Mustangilla. Ylivoimaisen nopeutensa lisäksi Me 262 oli varustettu tappavalla aseistuksella, koneen nokkaan oli sijoitettu neljä 30 mm:n MK 108 tykkiä.
Me 262 lentäjät ampuivat alas kaikkiaan 542 Liittoutuneiden lentokonetta. Koska Liittoutuneet eivät kyenneet vastaamaan Me 262 koneiden muodostamaan uhkaan ilmassa, kehitettiin uusi taktiikka, jossa koneita vastaan hyökättiin maassa tai niiden ollessa juuri starttaamassa tai laskeutumassa. Me 262:n laajamittaista käyttöä haittasivat paljon lastentaudeista kärsivän Junkers Jumo 004 aksiaaliturbiini suihkumoottorin luotettavuusongelmat. Moottori oli ensimmäinen massatuotantona valmistettu suihkuturbiini maailmassa. Lisäksi liittoutuneiden hyökkäykset Saksan polttoainetuotantoa vastaan sodan loppuvaiheessa aiheutti akuutin polttoainepulan ja vaikeutti koneiden tehokasta käyttöä. Kaikkiaan Me 262 koneilla oli vain vähäinen vaikutus sodan kulkuun, johtuen koneen myöhäisestä käyttöönotosta ja operatiiviseen käyttöön saatujen koneiden pienestä määrästä. Maailmalla on museoituna useita säilyneitä yksilöitä.
Kehitys ja prototyypit:
Me 262 A-0
Esisarja kone varustettuna kahdella Jumo 004B suihkuturbiini moottorilla, 23 rakennettiin.
Me 262 A-1a "Schwalbe" (= pääskynen)
Päätuotantoversio, käytettiin sekä hävittäjänä että hävittäjä-pommittajana.
Me 262 A-1a/U1
Prototyyppi jossa kuusi nokkaan asennettua tykkiä, kaksi 20 mm MG 151/20 tykkiä, kaksi 30 mm MK 103 tykkiä ja kaksi 30 mm MK 108 tykkiä. 1 rakennettiin.
Me 262 A-1a/U2
Yksi prototyyppi jossa FuG 220 Lichtenstein SN-2 90 MHz tutkavastaanotin ja Hirschgeweih antenniryhmä. Käytettiin yöhävittäjäkokeiluissa.
Me 262 A-1a/U3
Tiedusteluversio, joita modifioitiin pieni määrä. Varustuksena 20/30 kamerat nokassa tai vaihtoehtoisesti yksi Rb 20/20 ja yksi Rb 75/30 (Rb - Reihenbildmesskammer - sarjakuvaus, valokuva, topografi kamera). Joissakin koneissa säilytettiin aseistuksena yksi 30 mm MK 108 tykki, mutta suurin osa oli aseistamattomia.
Me 262 A-1a/U4
Pommikoneen tuhooja, kaksi prototyyppiä rakennettiin. Aseistuksena nokassa modifioitu 50 mm panssarintorjuntatykki MK 214 (suunniteltu aseistus) tai BK 5 (testi järjestelyissä käytetty).
Me 262 A-1a/U5
Kuudella nokkaan asennetulla 30 mm MK 108 -tykillä varusettu raskas hävittäjä
Me 262 A-1b
Kolme A-1a testikonetta, sarjanumerot alkaen 170 078. Moottoreina kaksi BMW 003 suihkuturbiinia Jumo 003 turbiineiden tilalla. Suurin nopeus 800 km/h.
Me 262 A-2a "Sturmvogel"
Pommittaja versio, vain kaksi alempaa 30 mm MK 108 tykkiä säilytettiin.
Me 262 A-2a/U1
Yksi prototyyppi, joka oli varustettu kehittyneellä pommitähtäimellä.
Me 262 A-2a/U2
Kaksi prototyyppiä, joissa lasitetut nokat pommittajaa varten.
Me 262 A-3a
Suunniteltu maataistelukone versio.
Me 262 A-4a
Tiedusteluversio.
Me 262 A-5a
Lopullinen tiedusteluversio, käytössä pieniä määriä sodan lopussa.
Me 262 B-1a
Kaksipaikkainen harjoituskone.
Me 262 B-1a/U1
Me 262 B-1a koulukoneet, jotka oli muutettu yöhävittäjiksi asentamalla niihin FuG 218 ''Neptun'' -tutka Hirschgeweih -antennilla.
Me 262 B-2
Suunniteltu yöhävittäjäversio pidennetyllä rungolla.
Me 262 C-1a
Yksi prototyyppi, jonka pohjana Me 262A Werknummer 130 186. Versio sai nimen Heimatschützer I ja oli varustettu perään asennetulla Walter HWK 109-509 -nesterakettimoottorilla tavallisten suihkumoottoreidensa lisäksi. Kone lensi ensikertaa suihku-rakettimoottoriyhdistelmää käyttäen 27. helmikuuta 1945.
Me 262 C-2b
Yksi prototyyppi, jonka pohjana Me 262A Werknummer 170 074 . Versio sai nimen Heimatschützer II ja oli varustettu kahdella BMW 003R -rakettiavusteisella suihkuturbiinilla (BMW 003 -suihkutrbiini, jonka suihkuputkeen oli asennettu BMW 109-718 -nesterakettimoottori). Kone lensi ainoastaan kerran suihku-rakettimoottoriyhdistelmällään 26. maaliskuuta 1945.
Me 262 C-3
Heimatschützer III - Suunniteltu versio, jossa Jumo 004 -suihkuturbiinit olisi korvattu Walter HWK RII-211 -nesterakettimoottoreilla.
Me 262 C-3a
Heimatschützer IV - Rungon alle asennetulla Walter HWK 109-509S-2 -rakettimoottorilla varustettu versio. Prototyypit ja tuleva valmistusversio joutuivat liittoutuneiden sotasaaliiksi ennen vamistumistaan.
Me 262 D-1
Suunniteltu Jagdfaust -mörssärillä varustettu versio.
Me 262 E-1
A-1a/U4:ään pohjatunut 55 millimetrin MK 114 -tykillä varustettu versio.
Me 262 E-2
Suunniteltu versio, aseistuksena 48 × R4M-rakettia.
Me 262 S
0-sarjan versio Me 262 A-1a varten.
Me 262 W-1
Suunniteltu versio, voimalaitteina kaksi Argus As 014 -sysäysputkimoottoria
Me 262 W-3
Suunniteltu versio, voimalaitteina kaksi Argus As 044 -sysäysputkimoottoria
Me 262 Lorin
Suunniteltu versio, joka oli tarkoitus varustaa kahdella siiven päälle Jumo-suihkumoottorien kohdalle asennetulla Lorin -patoputkimoottorilla.
Me 262 A-1a tekniset tiedot
| Moottori | 2 x Jumo 004B, työntövoima 900 kg/moottori; /teho-painosuhde 0,28 |
| Mitat | Kärkiväli 12,51 m; pituus 10,61 m, korkeus 3,83 m |
| Massat | Tyhjäpäino 3,795 kg, Lentopaino 6,473 kg, Suurin lentoonlähtöpaino 7,130 kg |
| Suoritusarvot | Max. nopeus 870 km/h, matkalentonopeus 740 km/h |
| Lakikorkeus / Siipikuormitus / Siipipinta-ala | 11582 m / 326 kg/m² / 21,7 m² | Nousunopeus | 1200 m/min (suurimmalla massalla 7130 kg) |
| Aseistus | 4 x Rheinmetall-Borsig MK 108 30 mm tykki (80-100 ammusta/ase); 24 x R4M ilmasta-ilmaan raketti; 2 x 250 kg pommi |
| Suunnittelija / Käyttäjämaat | Messerschmitt / Saksa, Tsekkoslovakia |
| Toimintamatka | 1046 km |
| Valmistusmäärä | 1433 Saksassa sodan aikana |
Lähteet:
Wikipedia: Messerschmitt Me 262 (en)
Wikipedia: Messerschmitt Me 262 (fi)
Trumpeter: Messerchmitt Me 262 A-1a (with R4M Rocket) 02260
Me 262 In Action No.212 by Hans-Heiri Stapfer, Squadron Signal