Hasegawa on tehnyt kokonaan uuden rungon Bf 109K-4:lle, joten rungon huoltoluukut ja paneliurat ovat oikeilla paikoillaan. Sarjan siivet ovat vanhasta Bf 109F sarjasta, jossa pyöräkuilun aukko oli pyöreä. Rakennusohjeissa asia on huomioitu ja aukon korjaus oikeanlaiseksi onnistuu helposti askarteluveitsellä ja viilalla. Em. syystä johtuen siipien yläpinnoille on myös kaiverrattava paneeliura molempiin siipiin, tästäkin on ohjeissa maininta. Hasegawan sarja on useissa eri lähteissä todettu muoto- ja mittatarkaksi ja siitä saakin rakennettua upean Bf 109K-4 mallin. Tosin sarjasta löytyy myös muutamia korjausta vaativia puutteita/ virheitä, jotka on listattu alla ja jotka korjasin mallissani.

Sarja sisältää maalausohjeet ja siirtokuvat kahdelle koneyksilölle:

11./JG 3, Feldwebel Strebel, "Keltainen 4", Passewalk Saksa, maaliskussa 1945.
II/JG 27, lentäjä tuntematon.

Rakentaminen

Aloitin rakentamisen siivistä, joissa korjasin pyöräkuilujen aukot oikean muotoisiksi ja kaiversin puuttuvat paneliurat. Siipien yläpinnoille liimattavat Bf 109K-4:n isompien pyörien vaatimat suuremmat muotosuojukset tulevat irto-osina. Päältäpäin ne näyttävät hyviltä, mutta ollakseen oikean näköiset alapuoleltakin katsottuna pyöräkuiluun on tehtävä muutoksia. Siiven yläpuolen sisäpinnasta pyöräkuilun kohdalta on työstettävä materiaalia pois niin paljon että päästään lähelle ulkopintaa. Pyöräkuilun yläosaan on tehtävä "katto" jossa on puolipyöreä aukko sekä tukirakenteita. Tein nämä styreenilevystä ja -rimoista. Levystä tehty "katto"-osa on liimattu suoraan sarjan laskutelinekuilun reunan päälle. Lopputulos näkyy työvaihekuvissa.

Bf 109K-4:ssä kannuspyörä oli sisäänvedettävä ja sen kuilu oli varustettu luukuilla. Messerschmitt Bf 109 in action part 2 kirjan mukaan kannuspyörän luukut ovat auki vain kannuspyörää nostettaessa tai laskettaessa ja kiinni koneen ollessa maassa. Toisaalta valokuvissa näkee myös koneita joiden kannuspyörän luukut ovat auki maassa ollessa, olisiko kyseessä sitten viallinen mekanismi tai huoltotilanne? Kannuspyörän mekanismi ei ollut kovin luotettava ja usein kannuspyörä lukittiinkin ala-asentoon ja luukut pysyvästi kiinni. Muutin myös malliini kannuspyörän luukut suljetuiksi

Rungon alapuolelle tein 30 mm tykin hylsynpoistoaukon joka puuttuu sarjasta. Vaihdoin myös sarjan lisäpolttoainesäiliön ripustimen Eduardin Bf 109G-10 sarjan osaan, joka oli parempi kuin Hasegawan vastaava. Tosin siitäkin puuttui ripustimen pinnassa olevat hyvin näkyvät reiät jotka porasin auki. Bf 109K-4 koneissa käytettiin usein lisäpolttoainesäiliöitä ja ripustimet olivat kiinnitettyinä vaikka säiliöitä ei aina olisi käytettykään. Ripustin oli kiinnitetty hieman koneen keskilinjan vasemmalle puolelle. Vaihdoin myös sarjan lisäpolttoainesäiliön Eduardin Bf 109G-10:n säiliöön sillä se oli parempi ja detaljoidumpi kuin Hasegawan tekele.

Jos laskulaipat haluaa esittää ala-asennossa, jää laipppojen yläpintaan pykälä, jollaista ei siellä pitäisi olla. Oikeissa koneissa laippojen yläreuna oli pyöristetty. Pykälä on onneksi helppo poistaa viilalla ja santapaperilla. Lisäsin myös siipien takareunoissa olevien nestejäähdyttimien säätölaippojen sisälle sieltä puuttuvat tukikaaret, jotka tein ohuesta Evergreenin rimasta. Sarjan nestejäähdyttimen etulevyn kuviointi on virheellinen. Hioin vääränmallisen detaljoinnin pois ja lisäsin tilalle Eduardin photoetsiosat G-6 arkilta. Uloimpien laskutelineluukkujen "patit" ovat aivan liian ulkonevat. Hioin ne niin matalaksi kuin ainevahvuus salli.

Ohjaamo on aika pelkistetty ja sisältää joitakin virheitä ja puutteita, joista näkyvin on ohjaamon takaseinässä oleva K-4 malliin kuulumaton kotelo. Se on poistettava ja sen tilalle on tehtävä luukku. Tein luukun paperista ja liimasin sen pikaliimalla paikoilleen. Lisäsin myös sarjasta puuttuvan tangon luukun alapuolelle. Mallia luukun tekoon otin valokuvasta ja mittakaavapiirustuksesta. Mittaritauluna käytin sarjan osaa. Sarjan tähtäin on mallia Revi 12 kun sen pitäisi olla Revi 16. Korjailin tähtäintä paremmaksi valokuvien perusteella. Lisäsin ohjaamon tyhjiin sivuseiniin kalustusta styreenilevystä tekemilläni osilla sekä johdotusta mm. ohuesta kuparilangasta. Referenssinä käytin netistä löytyvää kuvamateriaalia. Huomata kannattaa myös antennilangan etupään kiinnityskohta runkoon. Valokuvien perusteella se vaihtelee välillä kuomun takareuna - suunta-antennin jalusta.

Korjauksia ja muutoksia jotka toteutin mallissani (työvaihekuvat löytyvät alempaa)

- Pyöräkuiluihin rakennettu K-4 version vaatimat muutokset
- Laippojen yläreunoista poistettu pykälä
- Tykin hylsynpoistoaukko lisätty rungon alle
- Jäähdyttimien etureunalaippojen käyttötangot lisätty (2)
- Jäähdyttimien laippojen sisäpuolelle lisätty kaaret
- Öljynjäähdyttimen etureunaan lisätty tukitanko
- Ohjaamosta poistettu K-malliin kuulumaton akkukotelo, tilalle tehty luukku ja lisätty poikkitanko
- Istuimen selkäosaan muotoiltu kolmiomainen yläosa
- Tykin takapään muotosuojus korjattu pyöreämmäksi
- Ohjaamon lattia muutettu tasaiseksi
- Kannuspyörän luukut suljettu
- Sivuperäsimen trimmilaipan käyttötanko uusittu messinkiputkesta tehtyyn
- Korkeusvakaimien paneliurat korjattu
- Pyöräkuilujen ulompien luukkujen "patit" madallettu ja muotoiltu
- Sarjan Revi 12 tähtäin muutettu Revi 16 tähtäimeksi
- Ohjaamon kuomun etuosan yläkulmiin lisätty tuet

Mallissa käytetyt lisäosat:

Eduard	Istuinvyöt (FE1170)
Quickboost	Pakoputket (QB 48 269)
ResKit	Bf 109K Pyörät (ResKit 48-0360)

Maalaus ja siirtokuvat

Rakensin mallistani Feldwebel Hans Strebel in koneen Keltainen 4, “Ingeborg,” 11./JG 3:ssa Pasewalkissa Saksassa maaliskussa 1945. Hasegawan ohjeessa Strebelin yksikkö on merkitty väärin
II/JG 3:ksi. Koneesta löytyy yksi valokuva jossa Strebel seisoo koneen edessä vasta myönnetty 2. lk rautaristi kaulassaan, mutta kuvassa näkyy vain pieni osa koneesta. Tässä kuvassa näkyy kuitenkin koneen ohjaamo kuomuineen ja kuvasta voi päätellä, että kuomun raamit oli maalattu tummemmalla sävyllä kuin ympäröivä suojamaalaus. Tämä oli yleistä sodan loppuvaiheessa ja samalla tavalla maalattuja kuomun raameja esiintyy paljon loppusodan aikana otetuissa Bf 109 kuvissa. Maali oli RLM66 mustan harmaata, jolla maalattiin myös ohjaamo ja kuomun sisäpuolen raamit.

Kuvaa jossa kone olisi näkynyt kokonaan en löytänyt netistä enkä muualtakaan. Koneesta on netissä paljon kuvamateriaalia, tosin väriprofiilipiirustuksia ja eri siirtokuva-arkkien maalausohjeita, jotka ovat keskenään hieman erilaisia maalauksien ja merkintöjen suhteen. Runsaasta nettimateriaalista huolimatta en pystynyt selvittämään mikä vaihtoehdoista olisi historiallisesti oikein. Päätinkin tällä kertaa luottaa Hasegawan maalausohjeeseen.

Sarjan siirtokuvat olivat hieman kellastuneet, mutta pari viikkoa kesäauringossa paransi hieman ongelmaa. Tosin käytin sarjan siirtokuvista vain keltaisen nelosen sekä Ingeborg tekstin, koneen valmistusnumeron ja pikkutekstit. Kansallisuustunnukset otin Aeromaster Decalsin 48-494 ja Print Scalen 48-104 arkeilta. Siipien yläpinnoille tulevat palkkiristit ovat pelkät valkoiset kulmat. Maalausohjeessa palkkiristien sisäpuoli on merkitty tumman vihreäksi RLM 83. Maalasin palkkiristien keskustat maskien avulla siipien yläpintoihin RLM 83:lla ennen siirtokuvien kiinnittämistä. Lisäsin malliini myös koneen sivuperäsimeen maalatun valmistusnumeron, joka lähteestä riippuen on tai ei ole ollut peräsimessä.

Kun kaikki siirtokuvat olivat paikoillaan huomasin että Print Scalen valkoiset palkkiristit yläpinnoilla kuulsivat läpi. Maskeerasin ristit Tamiyan teipillä ja ruiskutin ohuen valkoisen maalikerroksen niiden päälle. Saman tein myös koneen numeroille "Keltainen 4". Ne olivat liian vaalean keltaiset joten maskasin ne teipillä ja ruiskutin päälle ohuesti RLM04 keltaista. Teippien irrottaminen sujui ongelmitta.

Mallissa käytetyt maalit:

FS numeroista jätetty kiiltoastetta ilmaiseva ensimmäinen numero pois. Lyhenteet X=XtraColor, LC=LifeColor, HU=Humbrol, R=Revell, WEM=White Ensign Models, Mr Hobby A=Mr Hobby Aqueous, Tam=Tamiya. (Suluissa vaihtoehtoisia maaleja).

RLM 75 Harmaan violetti	FS - xxxx	Mr Hobby A H-69	Suojamaalaus yläpuoli
RLM 83 Tumman vihreä	FS - xxxx	Mr Hobby A H-423	Suojamaalaus yläpuoli
RLM 76 Vaalean sininen	FS - xxxx	Mr Hobby A H-417	Suojamaalaus alapuoli
RLM 66 Mustan harmaa	FS - xxxx	Mr Hobby A H-416	Ohjaamo, kuomun raamit sisä- ja ulkopuoli
RLM 02 Harmaa	FS - xxxx	Mr Hobby A H-70	Pyöräkuilu, laskutelineet, luukkujen sisäpuoli

Yhteenveto

Perushyvä mutta jo hieman ikääntynyt Hasegawan malli vuodelta 1999. Pintadetaljointi ei yllä Eduardin uudempien Bf 109 sarjojen tasolle. Pienillä parannuksilla sarjasta saa silti rakennettua hyvän Bf 109K-4 mallin. Eikä tätä rakentaessani taida parempaakaan aihiota löytyä K-4 mallin rakentamiseksi 1/48 mittakaavassa.

pidä hiiriosoitinta pikkukuvan päällä hetki ennen klikkaamista !

Historiaa

Willy Messerschmittin suunnittelema Bf 109 hävittäjäkone oli Luftwaffen todellinen työjuhta koko Toisen Maailmansodan ajan. Bf 109 koneilla lensi enemmistö saksalaisista ässistä ja sillä saavutettiin enemmän ilmavoittoja kuin millään muulla konetyypillä. Maailman kaikkien aikojen ässien ässä, majuri Erich Hartmann, lensi yksinomaan Bf 109 koneilla saavuttaen 352 ilmavoittoa!

Bf 109V2
Prototyyppi voitti Ilmailuministeriön (RLM) julistaman hävittäjäkoneiden kehityskilpailun 1936 ja se valittiin Luftwaffelle yksimoottoriseksi hävittäjäkoneeksi.

Bf 109B-1 "Berta"
Ensimmäinen sarjakone (341 koneen sarja) valmistui heinäkuussa 1937. Espanjan sisällissotaan lähetettiin 39 B-1 konetta.

Bf 109C-1 "Cäsar"
Esiteltiin vuonna 1938 (58 koneen sarja). Moottorina vielä Junkers Jumo 210 sen uusimpana versiona. Osallistui sotatoimiin Espanjan Sisällissodassa "Legion Gondorin" riveissä.

Bf 109D-1 "Dora"
Esiteltiin vuonna 1938 (647 koneen sarja). Moottorina vielä Junkers Jumo 210 sen uusimpana versiona. Osallistui sotatoimiin Espanjan Sisällissodassa "Legion Gondorin" riveissä.

Bf 109E "Emil"
Ensimmäinen Daimler-Benz DB 600- sarjan 1100 hevosvoimaisella moottorilla ja 3-lapaisella säätöpotkurilla varustettu sarjakone valmistui vuoden 1938 loppupuolella. Aseistuksena siinä oli kaksi runkokonekivääriä ja kaksi siipitykkiä. Valmistusmäärä 2294 konetta. Siitä tuli Luftwaffen perushävittäjä sodan alkuvuosiksi. Bf 109E ehti osallistua sotatoimiin jo Espanjan Sisällissodan loppuvaiheissa "Legion Gondorin" riveissä.

Toisen Maailmansodan alkuun mennessä Luftwaffe oli varustanut kaikki hävittäjärykmenttinsä (JG) Bf 109E koneilla. Luftwaffen ja Bf 109E :n suurin koetus oli "Taistelu Englannista" heinä-syyskuussa 1940. Bf 109E osoittautui Hawker Hurricanea paremmaksi hävittäjäksi ja suunnilleen varhaisen Supermarine Spitfiren veroiseksi. Huonompi liikehtimiskyky kompensoitui paremmalla nousukyvyllä ja suoraruiskutusmoottorin paremmalla käyntivarmuudella kaikissa lentotiloissa. Bf 109E :t ampuivat alas suurimman osan RAF :n hävittäjäilmavoimien menettämistä 1172 koneesta. Luftwaffen menettämistä 1792 koneesta 610 oli Bf 109E- tyyppiä.

Bf 109F "Fredrik"
Oli seuraava tuotantoversio vuosina 1941-1942. Se oli täysin uudelleen suunniteltu kone. Koneessa oli uudelleensuunnitellut siivet, jäähdytysjärjestelmä ja aerodynaamisempi runko. Siipiaseistus poistettiin ja kaikki aseet keskitettiin runkoon. Kone oli varustettu joko 1159 hv:n DB 601N moottorilla (F-1, F-2) tai 1332 hv:n DB 601E moottorilla (F-3, F-4). Se oli päähävittäjätyyppi Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon ja Afrikan rintamalla. Monet pitivät Bf 109 Frederikiä koko tyypin kehityksen huippuna. Kokonaistuotanto 3446 konetta.

Bf 109G "Gustav"
Kehitettiin vuonna 1942 Bf 109F :sta Daimler-Benzin uutta 1475 hv:n DB 605 A moottoria varten ja saatiin palveluskäyttöön loppukesällä 1942. Konetta valmistettiin monina eri alatyyppeinä ja se oli eniten valmistettu Bf 109 versio ja muodosti Luftwaffen hävittäjälennoston selkärangan sodan loppuun asti. Suunnittelijoiden tavoitteena oli parantaa koneen nopeutta, mitä pidettiin ilmasodan siinä vaiheessa tärkeämpänä kuin hyvää liikehtimiskykyä. Painavamman ja voimakkaamman moottorin vuoksi koneen rakennetta jouduttiin vahvistamaan, jolloin osa lisääntyneestä tehosta menetettiin painon kasvuun. Samalla siipikuormitus kasvoi huonontaen hieman kaartokykyä verrattuna F-malliin.

Kone oli kuitenkin erittäin hyvä nousemaan ja vakaa ampuma-alusta. Bf 109G olikin Luftwaffen päivähävittäjälennoston todellinen työjuhta, yli 10 000 konetta rakennettiin kymmenenä eri alatyyppinä. G-mallin koneissa oli mahdollisuus käyttää useita erilaisia varustesarjoja, "Rustsatze", tarpeen mukaan. Tärkeimpiä ja eniten käytettyjä olivat: R-1 pommiripustin SC 250 pommia varten, R-2 pommiripustin neljää SC 50 pommia varten, R-3 300 litran ulkopuolisen lisäsäiliön käyttömahdollisuus, R-5 MK 108 30 mm tykkigondolit siipien alle, R-6 MG 151/20 20 mm tykkigondolit siipien alle, R-7 DF-antenni. Käytettävät varustesarjat vaihtelivat eri alatyyppien mukaan.

Bf 109K "Kurt"
Viimeinen sarjatuotantoversio ja toinen yritys poistaa tuotannon pullonkauloja. Suurempitehoisen DB605D moottorin tultua sarjavalmistukseen päätettiin yrittää yhdistää G-14 ja G-10 versioiden tuotanto ja kehitys yhteen malliin. K-versio oli ulkoisesti lähes samanlainen kuin G-10. Suurimmat eroavaisuudet verrattuna G-10 versioon olivat luukuilla varustettu sisäänvedettävä kannuspyörä ja päätelineen pyöräkuilun sulkevat luukut. Lisäksi suuremmat päätelineen pyörät ja niiden vaatimat suuret suorakaiteen muotoiset muotosuojat standardisoitiin. K-4 oli aseistettu kahdella 13 mm MG 131 kk:lla ja yhdellä 30 mm MK 108 tykillä, jonka jumiutumisongelmat oli viimein saatu ratkaistua. Se oli nopein sarjavalmistettu Bf 109 versio saavuttaen 710 km/h nopeuden. Toimitukset yksiköille alkoivat lokakuussa 1944 ja päättyivät huuhtikuussa 1945, jona aikana valmistui kaikkiaan 1700 konetta.

Bf 109H
Yläkorkeuksien hävittäjä joka perustui F-malliin ja DB 601E moottoriin. Kärkiväliä oli kasvatettu ja kone oli varustettu GM-1 ruiskutuslaitteistolla. Suurin nopeus 10100 metrissä oli 750 km/h. Tyyppi ei päässyt sarjavalmistukseen.

Bf 109T
Perustui E-malliin ja oli suunniteltu Saksan tilaamaa lentokutukialus "Graf Zeppeliniä" varten joka ei koskaan valmistunut. Kone oli varustettu pidemmillä taittuvilla siivillä ja siinä oli tukialuslaskeutumisia varten pysäytyskoukku sekä katapulttistartti mahdollisuus. Kun Graf Zeppelinin rakentamisesta lopullisesti luovuttiin koneet jaettiin Luftwaffen maakentiltä toimiville yksiköille. Kaikkiaan 70 esisarja- ja sarjakonetta valmistettiin vuosina 1939-1941.

Messerschmitt Bf 109K-4 tekniset tiedot

Moottori	Daimler-Benz DB 605 DB/DC; tehot: DB 1850 hv; DC with MW50 2000 hv
Mitat	Pituus 9,02 m; kärkiväli 9,92 m; korkeus 3,04 m
Massat	Max. starttipaino 3362 kg
Suoritusarvot	670 km/h 9000 m, (MW50 710 km/h 7500 m)
Kiinteä aseistus	1 x MK108 30 mm tykki; 2 x MG131 13 mm kk
Tuotanto	Bf 109K-4 1700+ maaliskuun loppuun 1945 (Kaikki mallit 33984)

Lähteet: