Jari Juvonen'S Home Page / Flyingplastic.net

Hawker Hurricane Mk I


English page

Malliarvostelu

Hasegawa 1/48 JT65

Rakensin tämän Hawker Hurricane Mk I:n (Hasegawa JT 65) lähes "suoraan laatikosta". Sarja on erinomainen, mittatarkka, hyvin detaljoitu ja osien yhteensopivuus on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvä. Siiven ja takarungon liitos rungon alla aiheutti hiukan ongelmia. Sauma jäi kangaspäällysteisen runko-osan kohdalle, ja se oli aika vaikea häivyttää näkyvistä ilman että samalla pilasi kangaspäällysteen. Toinen hiukan kittausta vaativa kohta oli siiven ja rungon liitos. Jos sarjasta rakentaa suomalaisen Hurricane Mk I koneen, on edessä hiukan lisätöitä. Suomalaisissa Mk I:ssä oli de Havilland Hamilton säätöpotkuri ja spinneri, kun taas sarjassa on Rotolin potkuri ja spinneri. Laskutelineiden pyörät olivat suomalaisissa koneissa viisireikäisillä vanteilla, sarjassa ne ovat nelireikäiset. Lisäksi koneissamme oli varhainen suora ja tasaleveä antennimasto, joka sisältyy myös sarjaan. Suomalaisissa koneissa ei ollut myöskään peiliä ohjaamon päällä. Moottorin vasemmalta puolelta siiven tyvestä ja ohjaamon molemmilta puolilta tuulilasin alapuolelta on poistettava ilmanottoscuupit, niitä ei ollut suomalaisissa koneissa.

Spinnerin muutin de Havilland malliseksi täyttämällä sen ensin Milliputilla ja sorvaamalla sen sähköporakoneen ja viilan / santapaperin avulla muotoonsa. Ei ollut isokaan homma. Koska minulla ei ollut de Havilland potkuria eikä viisireikäisiä vanteitakaan käytettävissäni, päätin kiertää ongelman ja rakensin koneen lentämään. Potkurina käytin läpinäkyvää muovikiekkoa ja vanteista ei näkyisi pyörien ollessa ylösvedettyinä kuin ulkopuoli, joka on umpinainen ja sarjassakin oikein. Lentävään koneeseen tarvitaan tietysti myös pilotti, jonka otin Tamiyan Beaufighter sarjasta. Jouduin tosin muotoilemaan "ukkelin" jäseniä aika paljon saadakseni sen luontevasti ohjaamoon. Sutton-vyöt tein tapani mukaan maalatusta maalarinteipistä, ne on myös helpompi asentaa paikoilleen kuin metalliset etsiosat. Lisädetaljointina tein jäähdyttimen etuosan keskelle pystytuen ja takaosaan kaksi viistotukea ohuesta messinkilangasta. Lisäksi vaimensin takarugon kangasverhousta kevyellä hionnalla.

Maalauskaavio on brittiläinen vakiokaavio vuodelta 1939, jossa koneet olivat tullessaan Suomeen maaliskuussa 1940. Värit ovat Dark Earth / Dark Green yläpinnoilla. Alapuolella vasen siipi alta musta, oikea siipi valkoinen. Eturunko, takarunko, korkeusvakaajat ja korkeusperäsimet alapuolelta hopeanväriset. Laskutelinekuilut hopeanväriset, samoin telineluukkujen sisäpuoli ja laskutelineiden varret. Siirtokuvat ovat InScale72:n Hurricane arkilta, jolta löytyy tunnukset kolmelle suomalaiselle Mk I koneelle ja yhdelle Mk II B:lle. Siirtokuvien läpikuultamisen estämiseksi pohjamaalasin kansallisuustunnusten alle tulevat kohdat valkoisella ja maskeerasin ne tunnusten kokoon leikatuilla teippimaskeilla. Yläpuolen suojamaalauskaavion maalasin käyttäen oikeaan mittakaavaan zoomattua maalauskaaviota, josta leikkasin maskit. Kiinnitin ne alapuolelta pienillä maalarinteippipaloilla paikoilleen. Oikean mittakaavaefektin aikaansaamiseksi vaalensin yläpintojen sävyt ja mustan lisäämällä maaleihin 10 % valkoista. Suomalaiskoneita esittävissä valokuvissa yläpintojen sävyjen kontrasti näyttäisi olevan melko heikko. Mallissani käyttämäni sävyt ovat Humbrolin 29 Dark Earth ja XtrColorin X215 Dark Green. Lopuksi ruiskutin mallin pintaan vaalean siniharmaalla sävyttämäni Revellin mattalakan, jonka jälkeen vanhensin mallin pastelliliitujauheella.

Malli esittää kersantti Uuno Karhumäen Suomeen lentämää konetta HU460 Malmilla huhtikuussa 1940, kone kuului tuolloin LLv22:lle alistettuun "Osasto Rätyyn".

Historiaa

Hawker Hurricane tullaan aina muistamaan Supermarine Spitfiren rinnalla hävittäjänä, jolla voitettiin Taistelu Englannista. Vaikka Hurricane ei ollutkaan Spitfiren veroinen hävittäjäkone, se oli käytössä sodan alusta loppuun asti lähes kaikilla pääsotanäyttämöillä. Hurricanea käytettiin Maltalla, Pohjois-Afrikassa, Itärintamalla, Kauko-Idässä, brittiläisillä tukialuksilla (Sea Hurricane) ja Atlantin kauppalaivasaattueissa katapultilta laukaistavana torjuntahävittäjänä. Konetyyppi oli jo vanhentunut hävittäjänä 1942, mutta sen käyttö jatkui vielä pitkään hävittäjä-pommittajana ja panssarintuhoajana. Hurricane oli myös Liittoutuneiden ensimmäinen konetyyppi, josta voitiin ampua ilmasta-maahan raketteja. Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin seuraamaan tämän ehkä kaikkien aikojen paksusiipisimmän hävittäjän kehitystä yhdeksi historian suurista hävittäjäkoneista.

Lokakuussa 1933 Hawker Aircraft Ltd:n pääsuunnittelija Sidney Camm esitteli suunnitelmansa, joka oli tehty menestyksellisen kaksitasoisen Hawker Furyn pohjalta. Kyseessä oli yksitasoinen kiinteällä laskutelineellä varustettu hävittäjäkone varustettuna 600 hv:n Goshawk moottorilla. Suunnitelmalle ei ollut ilmailuministeriön tilausta, mutta se herätti kiinnostusta. Fury Monoplane olisi ollut rakenteeltaan halpa ja perinteinen verrattuna kokometalliseen puolikuorirakenteiseen koneeseen (Spitfire). Ensimmäinen muutos suunnitelmaan tehtiin tammikuussa 1934, kun moottori vaihdettiin uudeksi 1000 hv:n Rolls-Royce PV12:ksi, joka tunnettiin myöhemmin Merlininä. Cammin suunnitelman työnimeksi tuli Hawker Monoplane.

Ilmailuministeriö julkaisi spesifikaatioluonnoksen F.5/34. Myöhemmin samana vuonna laskuteline muutettiin sisäänvedettäväksi ja syntyi Hawker High Speed Interceptor Monoplane sekä uusittu specifikaatio F.36/34, joka oli rakennettu Hawkerin suunnitelman ympärille. Jännityksen lisääntyessä Euroopassa ei ollut enää aikaa perinteiseen tehtaiden kilpailuttamiseen ja useiden prototyyppien tilaamiseen. Aseistuksena oli aluksi neljä konekivääriä, mutta se muutettiin ennennäkemättömäksi kahdeksan kk:n patteriksi. Vaatimuksena oli pystyä tuhoamaan pommikone parin sekunnin sarjalla, sillä pitempään tulitusaikaan ei katsottu olevan mahdollisuuksia. Prototyyppiä tarjottiin 4.9.1934 ilmailuministeriölle, joka tilasikin yhden prototyypin helmikuussa 1935. Prototyyppi valmistui lokakuussa 1935 ja lensi ensilentonsa 6.11.1935. Koelennot osoittivat saavutusarvojen olevan odotetut ja lento-ominaisuuksien olevan hyvät. Koelennoilla saavutettiin nopeus 507 km/h 5350 metrin korkeudella.

Ilmailuministeriö tilasi koneita 600 kappaletta kesäkuussa 1936, se oli tilaus suurin mikä oli rauhan aikana koskaan tehty. Ensimmäinen sarjatuotantokone valmistui lokakuussa 1937. Alkusarjan Hurricanet oli varustettu kaksilapaisella Watts-puupotkurilla. Koneella oli ongelmia syöksykierteestä oikenemisessa. Ratkaisu löytyi tuulitunnelikokeissa, jotka suoritettiin pienoismallin avulla. Sivuperäsintä jatkettiin kolme tuumaa alaspäin ja sen eteen tehtiin matala evä. Koneen kannus muutettiin myös kiinteäksi. Muutokset vietiin tuotantolinjalle maaliskuussa 1937. Vuoden 1938 alussa tuli uusi Merlin II moottori ja ejektoripakoputket sarjakoneisiin. Tammikuusta 1939 lähtien sarjakoneet varustettiin uudella kolmilapaisella de Havilland Hamilton-säätöpotkurilla. Potkuri paransi koneen nousunopeutta ja suurin vaakalentonopeuskin parani 20 mph.

Munchenin kokouksen seurauksena hallitus tilasi 1.11.1938 tuhat Hurricanea lisää. Keväällä 1939 sarjakoneisiin alettiin asentaa selkäpanssareita ja luodinkestäviä tuulilaseja. Alkupään koneiden siivet olivat kangaspäällysteiset, mutta rakenne ei enää ollut riittävä Hurricanen nopeuksille. Suunniteltiin kokonaan uusi duralumiinipäällysteinen siipi, joka lensi ensi kerran 28.4.1939. Niitä valmistettiin asteittain niin, että viimeinen kangassiipinen Hurricane valmistui tehtaalta maaliskuussa 1940. Kokometallisiipiä vaihdettiin myös vanhempiin koneisiin vaurioituneista Hurricaneista. Hurricane Mk I koneita valmistettiin 3934 kappaletta. Battle of Britainin alkaessa RAF:llä oli käytössään yli 600 Hurricanea ja noin 200 Spitfireä. Periaatteellinen työnjako koneiden välillä oli, että nopeammat Spitfiret sitovat hävittäjäsaaton ja hitaammat Hurricanet hoitavat pommittajien tuhoamisen. Mutta usein Hurricanetkin joutuivat hävittäjätaisteluihin mukaan, ja ne olivatkin alakynnessä Me 109 E:n kanssa. Hurricanen etuina olivat hyvä kaartokyky ja vakavuus tähdättäessä sekä rakenteen kyky kestää hyvin osumia murtumatta. Battle of Britainin taisteluissa alasammutuista saksalaiskoneista noin 75 % tuli Hurricanien tilille.

Kesäkuussa 1940 koneeseen asennettiin kaksivaiheisella ahtimella varustettu 1280 hv:n Merlin XX moottori. Huippunopeus nousi 550 km/h 22000 jalan korkeudessa. Uusi malli nimettiin Hurricane IIA Series 1:ksi. Hurricane IIA Series 2:ssa oli pidennetty ja vahvistettu runko. Seuraavissa IIB ja IIC malleissa oli pommiripustimet ja 12 kk:ta tai neljä 20 mm:n Hispano tykkiä. Ensimmäiset Hurricane II Series 1 koneet tulivat RAF:n käyttöön syyskuussa 1940. Vuonna 1942 Hurricane oli jo jälkeenjäänyt hävittäjäkoneena, mutta tuotanto jatkui vielä pitkään. Malli IID kehitettiin maataistelutehtäviin. Siinä oli parannettu panssarointi ja kaksi 40 mm:n tykkiä. Tyyppi saavuttikin mainetta Pohjois-Afrikan sotanäyttämöllä panssarintuhoajana. Hurricane III oli suunnitelma-asteelle jäänyt versio, jossa oli amerikkalainen Packard-Merlin moottori. Hurricane Mk IV (alunperin IIE) oli edelleen maataistelukone, jonka aseistuksena oli 40 mm:n Vickers-tykit, pommit tai raketit ja voimalaitteena 1620 hv:n Merlin 24 tai 27. Sen lentomassa oli jo 3850 kg (Mk I:n 2800 kg). Viimeinen ja 14233. Hurricane valmistui syyskussa 1944.

Ennen sodanjulistustaan Saksalle 3.9.1939 Englannin ilmailuministeriö luovutti satakunta konetta myyntiin. Kauppoja tekivät koneista ja / tai valmistuslisensseistä Jugoslavia, Etelä-Afrikka, Romania, Kanada, Persia, Belgia, Puola ja Turkki. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Englanti ja Yhdysvallat ryhtyivät antamaan NL:lle aseapua. Talven 1941-1942 aikana pääasiassa Murmanskin kautta toimitettiin 2952 Hurricanea. Näistä oli mallia IIA 210 kpl, IIB 1557 kpl, IIC 1009 kpl, IID 60 kpl ja IV 30 kpl. Neuvostoliitto käytti tyyppiä runsaasti myös Suomen rintamalla.

Hurricanet Suomessa

Talvisodan aikana Suomi yritti hankkia lentokalustoa kaikkialta. Englannista saatiin ostaa mm. Hurricane hävittäjiä, tosin vasta Churchillin myötävaikutuksella. Lupaus kahdestatoista koneesta saatiin tammikuussa 1940 ja koneet noutava komennusryhmä, "Osasto Räty", lähti matkaan 30.1.1940. Myytävät koneet olivat käytettyjä ja kunnostettuja koneita, joissa oli sekä metalli- että kangaspäällysteisiä siipiä. Luutnantti J Rädyn johtama komennuskunta saapui St. Athaniin 5.2.1940, jossa aloitettiin Link Trainer koulutus ennen siirtymistä Harvard I:een ja sitten Hurricaneen, jolla lennettiin 10 - 15 tuntia mieheen. Suurin osa suomalaisista oli vasta täydennyslaivueista tulleita ja heiltä puuttui kokemus sisäänvedettävällä laskutelineellä ja säätöpotkurilla varustetusta koneesta. Suomalaiskoneiden koelennot oli suoritettu 27.2.1940 mennessä, jonka jälkeen ne vastaanotettiin Suomen ilmavoimille. Koneisiin oli maalattu RAF tyyliset tunnukset HU451 - HU462.

Ensimmäinen kuuden koneen ryhmä starttasi Suomea kohti 25.2.1940 lentäen reittiä Edinburgh-Wick-Stavanger-Oslo-Västerås. Koneilla oli opastajana kaksi Lokheed Hudsonia sekä Sunderland lentovene, viimeksi mainuttu mereen tehtävän pakkolaskun varalta. Sää Pohjanmeren yllä oli huono ja pilvikorkeus paikoitellen vain 15 - 20 metriä, mutta osasto selvisi kokonaisuudessaan perille ja laskeutui Solan lentokentälle lähellä Stavangeria. Toinen kuuden koneen ryhmä starttasi 28.2.1940 samalle reitille. Laskussa Wickiin HU461 vaurioitui ja RAF lunasti koneen myöhemmin. Pohjanmeren ylitykseen ryhdyttiin 1.3.1940, jälleen kahden Lokheed Hudson koneen toimiessa suunnistajina ja Sunderland lentoveneen lentäessä mukana varmistuksena. Sään reitillä piti olla hyvä, mutta ennustus osoittautui täysin vääräksi. Sateisen Pohjanmeren yllä pilviraja aleni kaiken aikaa ja puolimatkassa koneet lensivätkin vain parin metrin korkeudessa. Toinen Hudsoneista ja Sunderland olivat kadonneet näkyvistä jo jonkin aikaa sitten. Hurricanet seurasivat johtavaa Hudsonia ja tiukensivat muodostelmaansa.

Kahden tunnin lennon jälkeen he huomasivat muutamia saaria ja ylittivät rannikon. Johtava Hudson eksyi loppumatkalla reitiltä. Huomattuaan Hudsonin olevan eksyksissä, Hurricane ryhmää vetävä kersantti Uuno Karhumäki päätti yrittää etsiä Solan kentän itse, sillä koneiden polttoainetilannekin alkoi olla jo huolestuttava. Pilvirajan ollessa vain 30 metriä, koneiden oli lennettävä kahden vuoren välistä päästäkseen Solan kentälle, jonne ne sitten laskeutuivatkin saman tien. Vasta nyt huomattiin, että yksi kone puuttui joukosta. Se oli kersantti Laitisen HU462, joka oli joutunut matalassa säässä pilveen ja eksynyt muista. Myöhemmin selvisi, että HU462 oli tehnyt pakkolaskun Eigeröyn saarelle Norjan rannikolla. Kersantti Laitinen loukkaantui ja vietiin Egersundin sairaalaan. Koneen hylky käytettiin myöhemmin varaosiksi. Suomeen koneet saapuivat 7. - 10.3.1940 sen jälkeen kun niihin oli Västeråsissa tehty korjaus- ja muutostöitä (mm. imuilman lämmitys).

Hurricanet eivät ehtineet Talvisotaan mukaan. Jatkosodan syttyessä Hurricane lentue liitettiin LeLv32:een "Osasto Kalajana". Huonon varaosa- ja huoltotilanteen vuoksi toimintakunnossa oli usein vain pari konetta kerrallaan. Hurricanen käyttö Suomen ilmavoimissa jäikin vähäiseksi, koska koneita oli liian vähän ja varaosien ja moottoreiden saanti oli estynyt kanavien Englantiin sulkeutuessa. Hurricaneilla saavutettiin Suomessa vain 5,5 ilmavoittoa. Venäläisistä sotasaaliskoneistakaan ei ollut apua moottoripulaan, sillä niissä oli moottorina Merlin XX ja suomalaisissa Merlin III. Yksi sotasaaliina saatu Mk II kunnostettiin lentokuntoon tunnuksella HC-465. Jatkosodan alkuvaiheessa pyrittiin saamaan lisää HC-kalustoa Saksasta, mutta tyypin huono menestys mm. Brewsteriä vastaan käänsi ajatukset ja Suomi tarjosikin elokuussa 1943 loppuja Hurricanejaan Saksan välityksellä Romaniaan. Romanialaiset eivät olleet kiinnostuneita. Tyypin viimeisen lennon Suomessa lensi kesäkuussa 1944 sotasaaliskone HC-465.

Kuvia eri työvaiheista




Hawker Hurricane Mk I tekniset tiedot

Moottori 1030 hv Rolls Royce Merlin III
Mitat Kärkiväli 12,19 m; pituus 9,55 m; siipipinta-ala 23,98 m2
Massat Tyhjäpaino 2285 kg; suurin lentopaino 2950 kg
Suoritusarvot Max. nop. 515 km/h 6000 m; 450 km/h matalalla (5 min.)
Aseistus 8 x 7,7 mm (0,303") Browning-Colt Mk I konekivääri
Tuotanto 3934 (Mk I); 14233 (kaikki mallit yhteensä)

Lähteet:

Lentäjän näkökulma II, Jukka Raunio
SIH12 Englantilaiset hävittäjät, K Keskinen, K Stenman, K Niska
Hurricane in Action by Jerry Scutt, Squadron /signal publications
Pienoismalli lehti 7/99 artikkeli J Miettinen
Hurricanes to Finland, Jussi Räty


Pääsivulle