Jari Juvonen'S Home Page / Flyingplastic.net

Bristol Blenheim Mk I



English page

Malliarvostelu

Airfix 1/48 Bristol Blenheim Mk IF (A09186)

Laatikon kansi ja maalausohje

Sarja

Airfixin 2018 julkaisema Bristol Blenheim Mk IF oli kauan odotettu suomalaisten mallareiden keskuudessa, sillä sarjasta saa rakennettua suoraan laatikosta suomalaisen lyhytnokkaisen Blenheim Mk. I pommikoneen (tarkkaan ottaen suomalaisen IV-sarjan koneen). Airfixin sarja esittää koneen yöhävittäjäversiota Mk. IF, jonka suurin ulkoinen ero pommikoneeseen oli rungon alle lisätty kk-amme ja osassa yöhävittäjiä olleet tutka-antennit. Netistä löytyvien arvostelujen mukaan sarja on mitta- ja muototarkka sekä hyvin suunniteltu ja toteutettu mm. osissa on kunnolliset kohdistustapit. Siipien kiinnitys runkoon on tukeva ja siipien oikea kohdistuskulma on varmistettu kahdella siipisalolla. Ohjainpinnat ovat irrallisia joten ne voi esittää poikkeutetussa asennossa niin haluttaessa. Myös laskulaipat voi asentaa auki tai kiinni asentoon.

Sarja on valettu vaalean siniharmaaseen muoviin ja sisältää 196 osaa ja 16 kirkasta osaa, tosin kaikkia osia ei käytetä. Muovin laatu on tyypillistä Airfixia eli pehmeämpää kuin useammalla muulla valmistajalla. Pintadetaljointi on toteutettu pääasiassa uppoviivoin, mutta esimerkiksi niittien kannat ja limittäiset saumat on tehty kohokuvioin. Paneeliurat siivissä ovat ohuemmat kuin rungossa, jossa ne ovat mielestäni liian leveitä. Lisäksi rungon pohjasta puuttuu pitkittäiset paneeliurat ja poikittaisia uria on väärissä kohdissa. Kangaspäällysteiset ohjainpinnat ovat hyvän näköiset, tosin niissä on korjattavia hymykuoppia. Kokonaisuutena detaljointitasoon voi olla tyytyväinen. Toisaalta taas kittausta ja hiontaa vaativia "hymykuoppia" löytyy eturungon molemmilta sivuilta (ohjaamolasituksen reunan alapuolelta), siiven ja rungon liitoskohdassa olevien kaarevien muotolevyjen yläpinnoilta, takarungon alta, siivekkeistä ja siipien yläpinnoilta (jättöreunoista).

Ohjaamoon on panostettu ja siitä saa suoraan laatikostakin rakennettuna melko näyttävän. Eduardilta löytyy myös useampi PE-sarja ohjaamon parantamiseksi. Mittaritaulu ja ohjaajan istuinvyöt kannattaa lisätä PE-osina, koska ohjaamon sisustus näkyy hyvin suuren kasvihuonekuomun läpi. Mittaritaulun taakse voi myös lisätä hyvin ulospäin näkyvää johdotusta. Eduardin maalausmaskit kuomun raamien maalaamista varten ovat pakkohankinta. Kk-ampumon kuomun valukanavat (6 kpl) ovat kiinni ampumon alareunaa kiertävässä ohuessa raamissa ja osittain kuomun kirkkaassa osassa. Niiden irrottaminen ei onnistu ilman että kuomun läpinäkyvään osaan jää leikkauspintaan jälki. Tietää siis hionta- ja kiillotustöitä jälkien poistamiseksi. Mielenkiintoinen ja tarpeellinen lisävaruste kk-ampumon kasaamista varten on sarjan mukana tuleva jigi.

Laskutelineet ja pyöräkuilut on hyvin detaljoitu sisältäen mm. pyöräkuiluissa sijaitsevat öljytankit. Moottorit ovat kelvolliset, tosin vaihdelaatikon ja pakokaasunkerääjän väliset tukikangot puuttuvat. V- mallisia tankoja puuttuu 6 kpl /moottori. Tangot ovat melko näkyviä ja ne kannattaakin lisätä malliin. Sarja sisältää kahdet erilliset jäähdytyskidukset auki- ja kiinniasennossa. Suomalaisissa IV-sarjan Blenheim Mk. I koneissa moottoreiden muotosuojuksiin ei tule asentaa osaa C22 (öljynjäähdyttimien ulosvirtauskanava) vaan osan kiinnitysaukko tulee täyttää. Kiduslevyissä oleva kolo osaa C22 varten on täytettävä esim. styreenilevyn palalla. Sarja sisältää myös vasenta moottoria varten erilliset jäähdytyskidukset (auki ja kiinni asennossa), joiden reunassa on lovi yöhävittäjässä käytettyä tutka-antennia varten.

Koneen lasinokka on jaettu vasempaan ja oikeaan puoliskoon sekä eteen keskelle sijoittuvaan yläosaan ja katolle tulevaan luukkuun. Suomalaisissa IV-sarjan Mk. I koneissa käytettävä sarjan osa on G4 josta nokan alin ruutu on hiottava ja kiillotettava läpinäkyväksi. Rungon vasemmalla puolella olevasta kapeasta ikkunasta on hiottava välipiena pois. Rungon yläpuolella olevasta liukuvasta "kattoikkunasta" on hiottava poikittainen tuki pois. Pieniä hionta- ja kiillotustöitä on siis tiedossa näissä kohdin (katso työvaihekuvat korjauksista alla).
Vaihtoehtoinen lasitus rungon vasemmalle puolelle sisältyy myös sarjaan, mutta siinä olevien eroavaisuuksien vuoksi se ei käy suomalaisiin IV sarjan koneisiin.

Siirtokuvat maalausvaihtoehtoineen löytyy kahdelle brittikoneelle. Toinen kokomustassa ja toinen normaalissa pommittajakaaviossa. Suomeen tulleet IV-sarjan Mk. I koneet oli maalattu RAF:n pommittajakaavioon värien ollessa Dark Green, Dark Earth ja Night Black. Osa koneista oli koottu kahden eri koneyksilön osista. BL-134:n runko ja peräsimet oli maalattu brittien A-suojamaalauskaavioon siipien ollessa B-kaaviossa. Toinen kone jonka runko ja peräsimet olivat A-kaaviossa oli BL-139, tämän koneen siipikaaviosta ei itselläni ole tietoa. A- ja B-maalauskaaviot olivat toistensa peilikuvia värien ollessa samat.

Joissakin Talvisodan aikaisissa valokuvissa nälyy IV-sarjan koneissa takarungon alapuolella pommiripustimet pieniä pommeja varten. Mahdollisesti ripustimet oli kiinnitetty kaikkiin LLv 42:n IV-sarjan koneisiin. Talvisodan aikana niitä ei todennäköisesti käytetty pommien ripustamiseen ja ne poistettiinkin koneista sodan aikana tai heti sodan päätyttyä. Sarja sisältää em. ripustimet ja niihin kiinnitetyt pommit. Talvisodan aikana ainakin osassa LLv 42:n IV-sarjan koneista oli käytössä kannussukset.

Säilytin mallissani etummaisen tähystäjän istuimen, koska sellainen näkyy olevan paikoillaan vielä heinäkuussa 1941 LLv 42:n Blenheim Mk. I koneen ohjaamosta otetussa valokuvassa.

Joissakin lähteissä mainitaan Blenheim koneiden keskirungon ja ohjaamon välissä oleva verho. Flightforumin keskustelualueella asiaa on käsitelty ja löytyneiden osa- ja varusteluetteloiden mukaan sellaiset olivat ainoastaan VI-sarjan (BL-196 - BL-205) koneissa ja yhdessä I-sarjan koneessa (BL-117). Muissa sarjoissa verhoista ei löydy merkintöjä dokumenteista.


Rakentaminen

Aloitin mallin rakentamisen pesemällä osat valurangoissaan Fairy astianpesuaineliuoksessa Airfixin ohjeen mukaan. Tämän tarkoituksena on poistaa muottisilikonijäämät jotka heikentävät maalin tartuntaa mallin pintaan. Runkopuoliskojen irroittamisen jälkeen kittasin ja hioin sisäpinnoista pois ejektorin jäljet. Irrottelin kaikki rungon sisäpuolelle tulevat osat ja valmistelin ne maalausta varten. Tässä vaiheessa lisäsin ohjaajan pään taakse sarjasta puuttuvan panssarilevyn ohuesta muovilevystä. Panssarilevy tulee asentaa hieman taaksepäin kallelleen. Lisäksi panssarilevyn alareunaan tulee tehdä soikea aukko (katso työvaihekuva). Panssarilevyn väri näyttäisi valokuvien perusteella olevan sama kuin sisäpintojen maalauksessa käytetty
Interior Grey Green.

Ohjaamoon tulee paljon tavaraa ja sen kasaaminen ja paikoilleen asentaminen vaatii tarkkuutta ja koesovituksia. Sainkin liimattua ohjaamon etuosaan tulevan "väliseinän" (osa D11) noin 0,5 mm liian ylös ja huomasin virheen liimatessani polkimet paikoilleen. Polkimet jäivät vinoon ja ne piti irrottaa ja korjata kiinnityskohta sekä uudelleenliimata paikoilleen oikeaan asentoon. Myös "väliseinän" yläosaa jouduin madaltamaan 0,5 mm josta johtuen "väliseinän" etuosaan kiinnittyvää nuolen kärjen muotoista osaa piti muokata hieman. Paljon ylimääräistä työtä pienen virheen takia, mutta lopulta kaikki hyvin. Lisäsin malliini mittaritaulun taakse hyvin uloskin näkyvää johdotusta. Käytin mallissani Eduardin PE osia, joista tärkeimmät ja näkyvimmät ovat mittaritaulu ja istuinvyöt.

Moottorit ovat kohtuullisen hyvät sellaisenaan kunhan niihin tekee pari muutosta. Kiduslevyjen takareunoissa olevat öljynjäähdyttimien ulosvirtauskanavien muotosuojukset (osat C22) on korvattava pelkillä kiduslevyillä (katso työvaihekuva alta). Kyseisenlaisia muotosuojuksia ei ollut suomalaisissa IV sarjan Mk I koneissa. Vaihdelaatikon ja pakokaasunkerääjän väliiin tulevat tukitangot on myös lisättävä moottoreihin. Tankoja on lisättävä 6 kpl /moottori. Referenssikuvia löytyy netistä "Bristol Mercury VIII" haulla. Tein puuttuvat tangot ohuesta messinkitangosta ja liimasin ne paikoilleen pikaliimalla. Moottorin muotosuojuksen osien istuvuus ei ollut kovin hyvä ja osien väliin jäi näkyviä rakoja. Kittasin, hioin ja kaiversin kaikki paneliurat uudelleen paremmin mittakaavaan sopiviksi. Tämä työvaihe oli hidas ja aikaavievä. Lopuksi maalasin moottorit suojamaalaussävyihin irrallisina ennen niiden kiinnittämistä siipiin.

Liimasin nokan lasiosat kiinni omiin runkopuoliskoihinsa ennen rungon kasausta. Rungon kasauksen jälkeen parantelin lasituksen alareunan ja rungon liittymäkohtaa kitillä ja hiomalla varovasti alimman ikkunarivin karmeja matalammiksi. Kittasin rungon kaikki liian leveät paneeliurat ja kaiversin ne uudelleen ohuempina. Kaiversin myös rungon alapuolelle sieltä puuttuvat pitkittäiset paneliurat.

Siivissä paneeliurat ovat kapeammat kuin rungossa ja eikä niille tarvitse tehdä mitään. Koska rakensin mallini laskusiivekkeet kiinni asennossa jouduin poistamaan laskusiivekkeiden sisältä tarpeettomat rakenteet ohjeen mukaisesti. Laskutelineet on rakennettava ja maalattava valmiiksi ennen siivenpuolikkaiden yhteenliimaamista koska jälkikäteen se ei enää onnistu. Laskutelineet liimataan kiinni siiven alapuoliskoon jonka jälkeen yläpuolisko liimataan paikoilleen. Vaikka laskuteline on hyvin tukeva, se on ongelmallinen ja tiellä myöhemmin siipiä työstettäessä. Sivuperäsimen etureunasta on poistettava ylimääräinen sarana-aukko. Sarjan antennimasto on oikean pituinen kun se työnnetään rungossa olevan reiän läpi osassa A27 olevaan koloon, eli mastoa pitäisi jäädä näkyviin noin 21 mm.


Korjauksia ja muutoksia jotka toteutin mallissani, työvaihekuvat löytyvät alempaa.

- Ohjaajan istuimen yläosaan lisätty panssarilevy.
- Nokkalasituksen matta alaruutu hiottu kirkkaaksi.
- Kapeasta ikkunasta nokan vasemmalla yläsivulla poistettu pysty tuki.
- Kattoikkunasta poistettu poikittainen tuki.
- Öljynjäähdyttimien ulosvirtauskanavien muotosuojuksia ei asennettu (osat C22), aukko kiduslevyissä korjattu.
- Moottorin vaihdelaatikon ja pakokaasunkerääjän väliiin tulevat tukitangot lisätty.
- Rungon ylileveät paneeliurat täytetty ja kaiverrettu uudet kapeammat tilalle.
- Rungon pohjaan kaiverrettu sieltä puuttuvat paneeliurat.
- Sivuperäsimen etureunan ylimääräinen sarana-aukko on poistettava.
- Pitot-putki korjattu.
- Moottorin muotosuojuksen päällä olevat virheelliset panelit korjattu.

Mallissa käytetyt lisäosat:

CMK: Litistetyt päätelineen pyörät vanteineen, pakoputket ja moottorin ilmanottoputket.
GasPatch: Vickers K konekivääri taka-ampumoon.
Eduard: Photoetsit ohjaamoon mm. mittaritaulu ja istuinvyösarja.
Eduard: Kirkasosien maskisarja, sisältää ulko- ja sisäpuolen maskit.

Maalaus ja siirtokuvat

Mallini esittää Suomen ilmavoimien konetta BL-143 kesällä 1940 Luonetjärvellä. Koneessa oli englantilainen ns. B-suojamaalauskaavio väreinä Dark Green/ Dark Earth/ Night (Black). Poikkesin SBS modelsin maalauskaaviosta maalaamalla nokan vasemman puolen vihreällä B-kaavion mukaisesti. Koneessa oli suuret kansallisuustunnukset ja rekisterimerkinnät olivat englantilaisella kirjasintyypillä. Ohjaajan käsikirjan kuvissa ikkunoiden raamit olivat sisäpuolelta mustat kuten myös muutamissa muissakin aikalaiskuvissa. Maalasin mallini ohjaamon raamitukset sisäpuolelta mustiksi kuten myös kk-kuvun sisäpuolen raamit. Rungon sisäpinnat ja ohjaamo on maalattu RAF Grey Greenillä. Laskutelinekuilujen sisäpintojen sävyksi Airfix ehdottaa Alumiinia, mutta sen oikeellisuudesta en osaa sanoa mitään. Britmodeller.com sivuston keskustelufoorumilla todennäköisempänä värinä laskutelinekuiluihin pidetään kuitenkin Grey Greeniä jota myös käytin mallissani.

Maaleina käytin Humbrolin HU116 "Dark Green" ja HU29 "Dark Earth" sävyjä yläpintojen suojamaalauksessa . Alapinnat on maalattu mustalla "Night" sävyllä, joka oli tarkkaan ottaen puolikiiltävä sinimusta. Maalina XtraColorin X12 "Night Black". Sisäpinnat, ohjaamo ja laskutelinekuilut on maalattu Humbrol 78 RAF Grey Greenillä.

Tilasin mallia varten SBS modelsin D48007 siirtokuvat, joista tosin käytin vain konekohtaiset tunnukset ja peräsimeen tulevat RAF:n laivuetunnukset. SBS modelsin siipitunnukset ovat halkaisijaltaan 40 mm eli 2,5 mm liian suuret. Päätin korvata ne halkaisijaltaan 37,5 mm AML Decalsin 48016 siirtokuvilla, jotka ovat juuri oikean kokoiset. AML Decalsin kansallisuustunnusten sinisen sävy on mielestäni hieman parempi verrattuna SBS modelsin vaaleampaan siniseen. SBS modelsin maalausohjeessa siipitunnusten sijainti on virheellinen. Igor Kopiloffin Blenheim Suomessa kirjassa on annettu mitat siipitunnusten oikeista sijoituspaikoista. Kaikki pikkumerkinnät ovat sarjan omalta arkilta. Asisbiz.com sivuston kuvasta selviää myös tunnusten oikeat sijoituspaikat.

Airfixin siirtokuvat olivat paksut eivätkä reagoineet pehmentimeen juuri lainkaan. AML Decalsin kansallisuustunnukset olivat oikean kokoiset ja väriset mutta ne olivat myös hyvin ohuet ja hauraat sekä reagoivat voimakkaasti käyttämääni Micro Sol pehmentimeen. Kahdesta kansallisuustunnuksesta sininen värikerros irtosi paikoin valkoisesta pohjaympyrästä ja väliin jäi ilmakuplia, joiden poistaminen oli työlästä. Lopulta sekin onnistui. SBS modelsin siirtokuvat toimivat hyvin ja reagoivat Micro Soliin kuten pitääkin.

PS. SBS modelsilla on toinenkin siirtokuva-arkki (D48019) suomalaisille Blenheim koneille. Arkilla on oikean kokoiset kansallisuustunnukset siipiin. Näin jälkiviisaana suosittelenkin niiden käyttöä AMD Decalsin siirtokuvien sijaan.

BL-143 historia:

Kone oli yksi Englannista Talvisodan aikana Suomeen lennetyistä kahdestatoista IV-sarjan koneesta. Englantilaiset lentäjät toivat koneet Suomeen Norjan ja Ruotsin kautta. Matkaa varten koneet saivat siviilitunnukset ja lentäjät esiintyivät siivilihenkilöinä Englannin ilmailuministeriön määräyksestä. Koneet olivat käytettyjä RAF:n eri yksiköistä kerättyjä koneita, joista osa oli mahdollisesti toiminut yöhävittäjinä. Blenheimit lennettiin Juvan Jukajärven jäälle tehdylle kiitoradalle, josta käsin ne toimivat Viipurinlahden kiivaissa taisteluissa LLv 42:n riveissä Talvisodan loppuun saakka.

BL-143 saapui Suomeen Talvisodan aikana 26.2.1940 ja kuului 1/LLv 42:lle. 17.3.1940 vasen teline painui sisään rullauksessa Luonetjärvellä. 25.6.1941 kuului 3/LeLv 42:lle. 2.10.1941 it ampui alas Mundjärvellä Kontupohjan länsipuolella. Ohjaaja vänrikki E. Joutsen hyppäsi varjolla ja tuli linjojen läpi. Tähystäjä vänrikki J. Ampiala ja ampuja alik. T. Punnonen saivat surmansa. Lentoaika 641 h 30 min. 6.11.1941 poistettiin. Koneen aikaisempi käyttäjä oli RAF:n 108 Squadron, jonka tammenlehti tunnus oli jäänyt sivuvakaajaan.


Sarja sisältää maalausohjeet ja siirtokuvat kahdelle koneyksilölle:

Blenheim Mk. IF No 23 Sqn, RAF Wittering, Cambridgeshire, England, February 1940. Väritys DG/DE/N.
Blenheim Mk. IF No 54 OTU, RAF Church Fenton, North Yorkshire, England, December 1940. Väritys N.


Mallissa käytetyt maalit:

Lyhenteet X=XtraColor, LC=LifeColor, HU=Humbrol, R=Revell, WEM=White Ensign Models, MrH=Mr Hobby Aqueous, Tam=Tamiya. (Suluissa vaihtoehtoisia maaleja).

Tumman vihreä (RAF Dark Green) FS - 34083 HU116, (X1, MrH H73) Suojamaalaus yläpuoli
Tumman ruskea (RAF Dark Earth) FS - 30118 HU29 (X2, MrH H72) Suojamaalaus yläpuoli
Musta (RAF Night) FS - 37038 X12 Suojamaalaus alapuoli
Harmaan vihreä (RAF Grey Green) FS - 34226 HU 78 Ohjaamo ja rungon sisäpinnat
Keltainen FS - 33538 MrH H413, (X106) Potkurinlapojen kärjet

Yhteenveto

Airfix täytti monen suomalaismallarin toiveet tällä julkaisullaan. Sarjassa ei ole suurempia puutteita ja se on suhteellisen helppo rakennettava. Yllättäen osista löytyy paljon "hymykuoppia" mm. siivistä ja rungosta vaikka kyseessä on ns. "mainstream" sarja. Haastavimmat kohteet ovat ohjaamo, moottorit ja laskutelineet sekä kuomun kiinnittäminen paikoilleen. Kun nämä kohteet saa rakennettua niin loppu onkin pelkkää nautintoa.


Kuvia eri työvaiheista

pidä hiiriosoitinta pikkukuvan päällä hetki ennen klikkaamista !







Historiaa

Bristol Blenheim oli englantilainen toisen maailmansodan aikainen kevyt/keskiraskas pommikone. Kone oli rakenteeltaan kokometallinen. Bristol Aeroplane Companyn pääsuunnittelija Frank Barnwell suunnitteli vuonna 1933 modernin matkustajakoneen, Bristol Type 135:n. Tämä pyrki olemaan englantilaisten vastine esimerkiksi amerikkalaiselle Douglas DC-1-koneelle. Englantilainen lehtimoguli kiinnostui suunnitelmista ja rakennutti yhden tällaisen koneen, joka sai tyyppinumerokseen 142 ja nimekseen ”Britain First”. Sen ensilento tapahtui 12. huhtikuuta 1935. Koneen huippunopeus oli 70 km/h suurempi kuin RAFin nopeimman hävittäjän Hawker Fury II:n, joka toisaalta oli RAF:n viimeisiä kaksitasohävittäjiä.

Ison-Britannian ilmailuministeriö kiinnostui koneesta ja Bristol laati Type 142:n pohjalta kaksi ehdotusta pommikoneeksi. Heinäkuussa 1935 ilmailuministeriö valitsi Mercury-moottoreilla varustetun version jatkokehittelyiden pohjaksi ja koneeseen tehtiin joukko muutoksia niin, että syntyi 142M, joka nimettiin myöhemmin Blenheimiksi. Elokuussa 1935 RAF tilasi 150 Blenheimiä – prototyyppiä ei katsottu tarvittavan. Ensimmäinen Blenheim valmistui kesäkuussa 1936 ja heinäkuussa Bristol sai lisätilauksen, joka kattoi 568 konetta. Vuoden 1936 loppuun mennessä RAF:lle oli tilattu jo 1568 Blenheimiä I:tä.

Kolmipaikkaisen Blenheim I:n keula oli ahdas nimenomaan tähystäjä/pommittajalle. Ison-Britannian rannikon ilmapuolustukselle tehtiin spesifikaatio M.15/35, joka johti Type 152:een eli Bristol Beaufortiin. Beaufortia odotellessa päätettiin vuonna 1936 tehdä Blenheimistä pitkänokkainen versio, joka aluksi nimettiin Bolingbrokeksi. Kone sai moottoreikseen 100 oktaanin bensiinillä toimivat tehokkaammat Mercuryt ja ulkosiipiin lisäpolttoainesäiliöt. Kone lensi ensilentonsa syyskuussa 1937. Rannikon ilmapuolustus ei kuitenkaan koskaan saanut Bolingbrokeja, vaan Lockheed Hudsoneita ja niin Bolingbroke I nimettiin uudelleen Blenheim IV:ksi. Blenheim-tilaukset muutettiin IV-versioon kesällä 1938.

Blenheim II ja III jäivät paperiversioksi. Myöhempi versio Blenheim V tunnetaan myös nimellä Bisley I. Kun Blenheim IV -toimitukset laivueille käynnistyivät Blenheim I -koneita alettiin modifioida hävittäjäversioksi IF asentamalla konekivääripaketti rungon alle. Samanlaisia modifikaatioita tehtiin myöhemmin IV-mallillekin. Hävittäjäversiota käytettiin yöhävittäjänä vuosien 1940 ja 1941 aikana, kunnes Boulton Paul Defiant ja Bristol Beaufighter korvasivat sen yöhävittäjänä.

Konetta myytiin Suomeen, Turkkiin, Jugoslaviaan, Romaniaan, Kreikkaan ja Portugaliin. Suomi oli ensimmäinen ulkomainen asiakas, joka hankki Blenheimejä. Jugoslavia ja Suomi hankkivat koneen valmistuslisenssin.

Toisen maailmansodan syttyessä Blenheimin nopeusetu hävittäjäkoneisiin oli mennyt. Pommikone ei pystynyt karistamaan moderneja hävittäjiä ja sen puolustusaseistus oli riittämätön. Tappiot olivat suuret ja syksyllä 1940 Iso-Britannia oli menettänyt jo 234 Blenheimiä. Blenheim pysyi kuitenkin pitkään palveluskäytössä Kauko-Idässä, jossa sen nopeus oli riittävä karistamaan Japanin armeijan ilmavoimien hävittäjät, kuten Nakajima Ki-27 "Naten" tai Nakajima Ki-43 Hayabusa "Oscarin" kannoiltaan. Pommikuormaltaan ja toimintasäteeltään kone oli myös selvästi hiukan raskaampia Wellingtonia, Hampdeniä sekä Whitleytä huonompi.


Hankinta Suomeen

Suomi kiinnostui Britain Firstistä vuonna 1934. Aluksi käytiin kauppaa isommasta Type 143:sta mutta RAF:n tilattua Blenheimejä vuonna 1935 kiinnostus siirtyi Blenheimiin. Lokakuussa 1936 Suomi tilasi 18 Blenheimiä. Koneisiin tuli suomalaiset pomminripustimet 800 kg:n pommikuormalle (rungossa) ja puolet koneista varustettiin Tampellan rakentamilla Mercury-moottoreilla. Ensimmäiset koneet saatiin heinäkuussa 1937 ja loput vasta vuonna 1938.

Huhtikuussa 1938 puolustusministeriö osti Bristolilta Blenheim I:n valmistuslisenssin. 15:n Blenheim I:n sarja tilattiin Valtion Lentokonetehtaalta. Tuotannon käynnistäminen, koneeseen suunnitellut muutokset sekä osien ja tarvikkeiden hankinta vei kuitenkin aikaa. Koneet luovutettiin vasta kesäkuun 1941 ja tammikuun 1942 välisenä aikana.

Talvisodan sytyttyä Suomi halusi ostaa aseita muun muassa Isolta-Britannialta, joka joulukuussa 1939 suostui myymään 12 Blenheim IV:tä. Siirtokuljetuksessa yksi katosi ja yksi vaurioitui; muut kymmenen konetta saatiin Suomeen tammikuussa 1940. Helmikuussa Iso-Britannia suostui luopumaan toisesta 12:n Blenheimin erästä. Nämä Blenheim I:t tulivat Suomeen helmikuun lopussa 1940. Näissä koneissa oli englantilaismalliset ripustimet vain 454 kg:n pommikuormalle. Osa näistä koneista oli mahdollisesti entisiä RAF:n yöhävittäjäversioita jotka oli muutettu takaisin pommikoneiksi.

Kesäkuussa 1941 Ilmavoimien esikunta pyysi Valtion Lentokonetehdasta tarjoamaan kymmenen koneen Blenheim I -erää. Kun Saksan sotasaalisvarastosta saatiin ostaa puolalaisia Mercury-lisenssimoottoreita ja jugoslavialaisia Ikarus-tehtaan lisenssillä valmistamia Blenheim-osia (mm. Blenheim IV:n keulan jigi ja piirustukset), nostettiin tilaus 30:een koneeseen. Koneet luovutettiin Ilmavoimille huhti-joulukuussa 1943.

Saksan sotasaalisvarastoista ostetut Blenheim-osat mahdollistivat vielä kymmenen Blenheim IV:n tilaamisen vuoden 1941 lopussa. Osat saatiin Suomeen vuoden 1942 alkupuolella ja koneet valmistuivat helmi-huhtikuussa 1944. Vuonna 1943 päätettiin varaosista koota vielä viisi Blenheimiä mutta tilaus keskeytettiin kesäkuussa 1944 ja osat käytettiin vaurioituneiden koneiden korjauksiin.

Vuonna 1951 Valmet Oy ”kunnosti” BL-106:n ja BL-197:n. Koska kunnostettavat koneet olivat tuhoutuneet lähes täydellisesti, kunnostus tarkoitti käytännössä uusien koneiden rakentamista. Valmistuneissa koneissa ei ollut montakaan – jos yhtään – alkuperäistä osaa. Näin tehtiin lisenssimaksujen säästämiseksi. Laskentatavasta riippuen Suomen Ilmavoimilla oli siten 97 tai 99 Blenheimiä, joista 55 tai 57 oli rakennettu Suomessa ja 42 Englannissa.

Blenheimit jakautuivat siis seuraavasti:

Sarja I: Britanniassa rakennetut 18 Blenheim I -konetta, avoimet pommikuilut (BL-104..BL-121). P-käyttöön 1938.
Sarja II: Suomessa rakennetut 15 Blenheim I -konetta, laajennetut pommikuilut (BL-146..BL-160). P-käyttöön 1941.
Sarja III: Britanniassa rakennetut 12 Blenheim IV -"pitkänokka"-konetta (BL-122..BL-133). Saapuivat 21.1. 1940.
Sarja IV: Britanniassa rakennetut 12 Blenheim I -konetta (BL-134..BL-145). Saapuivat 26.2. 1940.
Sarja V: Suomessa rakennetut 30 Blenheim I -konetta (BL-161..BL-190). Palveluskäyttöön 1943.
Sarja VI: Suomessa rakennetut 10 Blenheim IV-konetta (BL-196..BL-205). Palveluskäyttöön 1944.

VI-sarjan "pitkänokat" kykenivät kantamaan 972 kg pommikuorman, kun taas III- ja IV-sarjojen koneiden pommikuorma rajoittui 526 kg:aan. Eri sarjojen koneiden pommikuiluja, ripustimia ja pommiluukkuja modifioitiin Lentokonetehtaalla peruskorjausten yhteydessä suuremmille pommeille sopiviksi.

Käyttö Suomessa

Talvisodassa Suomen ilmavoimat teki koneilla 423 pommituslentoa, jatkosodassa noin 3 000. Blenheimeillä saatiin myös viisi ilmavoittoa, joista kaksi saavutti yksi kone samalla lennolla. Suomen Ilmavoimat menetti puolet 97:stä Blenheimistä pommituslennoilla. Talvisodassa koneiden pientä määrää ja pommikuormaa kompensoitiin joillain lennoilla lisäämällä mukaan neljäs mies, joka tulitti metsäteille ahtautuneita vihollisrivistöjä matalalennossa Suomi-konepistoolilla.

Välirauhan aikana syyskuusta joulukuuhun vuonna 1940 yksi Blenheim IV, BL-130, oli lainattuna Saksaan testausta ja tutustumista varten. Blenheimejä käytettiin muun muassa maalinhinauskoneina ja ilmakuvauksiin vuoteen 1958 asti.


Malliversiot:

Blenheim Mk I
Kaksimoottorinen kevyt /keskiraskas pommikone. Voimanlähteinä kaksi 840 hv:n (630 kW) Bristol Mercury VIII tähtimoottoria. Aseistuksena 7,7mm (0.303 in) konekivääri vasemmassa siivessä ja yksi 7,7mm (0.303 in) Vickers K konekivääri hydraulitoimisessa takatornissa. Suurin pommikuorma vaihteli sen mukaan millainen pommikuilu ja /tai -ripustimet koneessa oli. Englannissa valmistettujen koneiden suurin pommikuorma oli 454 kg kun taas Suomessa valmistettu V-sarjan Blenheim Mk. I kone pystyi ottamaan 972 kg pommeja. Kaikkiaan 1552 Blenheim Mk I konetta rakennettiin. Yhtiön tyyppitunnus Type 142M.

Blenheim Mk IF
Pitkän toimintamatkan hävittäjäversio aseistettuna neljällä 7.7 mm (0.303 in) konekiväärillä ammeessa koneen rungon alla. Myöhemmin osa koneista varusttiin AI Mk III tai Mk IV lentokonetutkalla ja toimivat yöhävittäjinä. Noin 200 Blenheim Mk I konetta muutettiin Mk IF hävittäjäversioksi.

Blenheim Mk II
Pitkän toimintamatkan tiedusteluversio suuremmalla polttoainemäärällä. Vain yksi Blenheim Mk II rakennettiin.

Blenheim Mk III
Jäi suunnitelman asteelle

Blenheim Mk IV
Parannettu versio jossa panssarointia lisätty. Pidennetyssä nokkassa lisätilaa tähystäjä /pommittajalle. Voimalaitteina kaksi 905 hv (675 kW) Bristol Mercury XV tähtimoottoria. Aseistuksena 7,7mm (0.303 in) konekivääri vasemmassa siivessä ja yksi tai kaksi 7,7mm (0.303 in) konekivääriä hydraulitoimisessa takatornissa. Loppupään Mk IV koneissa puolustusaseistusta lisättiin asentamalla nokan alapuolella olevaan muodostukseen yksi tai kaksi taaksepäin suunnattua periskoopin kautta tähdättävää 7,7mm (0.303 in) konekivääriä. Suurin pommikuorma oli 454 kg (1000 lb). Kaikkiaan 3307 Blenheim Mk IV konetta rakennettiin.

Blenheim Mk IVF
Pitkän toimintamatkan hävittäjäversio aseistuksena neljä 7.7 mm (0.303 in) konekivääriä ammeessa koneen rungon alla. Noin 60 Blenheim Mk IV konetta muutettiin Mk IVF hävittäjäversioksi. Koneet toimivat Iso-Britannian rannikkopuolustuksessa suojellen laivasaattueita Saksan pommikoneita vastaan.

Blenheim Mk V
Tunnettiin myös nimellä Bristol Bisley. Raskaasti panssaroitu lähitukipommikone aseistuksenaan pommien lisäksi umpinaisessa nokassa neljä 7,7mm (0.303 in) konekivääriä (1000 patruunaa /ase). Voimalaitteina kaksi Bristol Mercury XV tai XXV tähtimoottoria. Takatorni suunniteltiin uudelleen kahdelle konekiväärille ja nokan alapuolella olevaan muodostukseen lisättiin kaksi taaksepäin suunnattua periskoopin kautta tähdättävää 7,7mm (0.303 in) konekivääriä. Laskutelineiden luukut uudistettiin, luukkuja kaksi /laskuteline. Tyypin käyttötarkoituksen muuttuessa 1940 Ranskan tultua miehitetyksi koneet muutettiin normaaleiksi pommikoneiksi poistamalla panssarointi ja nokka-aseistus ja palauttamalla koneeseen "lasinokka". Muutos ei ollut onnistunut ja lopputuloksena oli ahdas tila tähystäjä /pommittajalle. Kone ei ollut suosittu miehistöjen keskuudessa. Käytettiin Lähi- ja Kauko-Idässä. Valmistusmäärä 942 konetta.

Museokoneita Suomessa:
BL-200 Suomen Ilmavoimamuseossa.


Bristol Blenheim Mk I tekniset tiedot

Miehistö 3
Voimalaite 2 × Bristol Mercury VIII -9-sylinteristä tähtimoottoria; 626 kW (840 hv) per moottori
Mitat Pituus: 12,12 m; Kärkiväli: 17,17 m; Korkeus: 2,98 m; Siipipinta-ala: 43,57 m²
Massat Tyhjäpäino 4 126 kg, suurin lentoonlähtöpaino 6 960 kg
Suoritusarvot 370 km/h pinnassa, 430 km/h 5 000 metrissä, matkalentonopeus 300 km/h
Toiminta-aika 4 h
Nousuaika 11,5 min 5 000 metriin
Aseistus 1–2 × 7,7 mm kk siivissä; 1 × 7,7–7,9 mm kk takatornissa; 454–972 kg pommikuorma
Suunnittelija Bristol Aeroplane Company
Valmistusmäärä 1552 Blenheim Mk.I ; 3307 Blenheim Mk. IV ; 942 Blenheim Mk. V
Käyttäjämaat Iso-Britannia, Australia, Kanada, Kiinan tasavalta, Itsenäinen Kroatian valtio, Suomi, Ranska, Kreikka, Intia, Uusi-Seelanti, Puola, Portugali, Romania

Lähteet:

Blenheim Suomessa (Igor Kopiloff), IPMS Finland ry
Suomen Ilmavoimien Historia 10 (Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska), Tietoteos
Blenheim laivue; Lentolaivue 42 sodassa (Kari Stenman), KOALA
Suomen ilmavoimien pommittajat; Historia, maalaukset ja merkinnät 1939-1945 (Kari Stenman‚ Karolina Holda)
Wikipedia: Bristol Blenheim (fi)
Wikipedia: Bristol Blenheim (en)
The WorldWars.net
Flightforum.fi: Blenheim keskustelu
Key.Aero



Pääsivulle